Aivan huikea reissu, ei sanoin pysty kertomaan eikä kuvilla kuvailemaan.
Meitä etukäteen varoiteltiin ja nimiteltiin hulluiksi, johtuen paikoista joissa ajaisimme ja aikataulusta jonka olimme laatineet. Vaan niinpä kaikista paikoista selvittiin ja vielä suunnitellussa aikataulussa. Ei voi sanoa, että se oli helppoa, mutta olihan tuo tehtävissä. Ajaa kyllä saatiin ja välillä aika tuulispään tavoin.
Kaupunkikierrokset pyörillä jäi vähäiseksi, mutta varmasti joka kaupungista meille jonkinlainen käsitys tuli. Kerettiin niitä omiksi tarpeiksi nähdä.
Tiet olivat hyviä meidän pyörien kaltaisille pyörille. Emme lähtisi matkaan kuitenkaan millään kyykkypyörillä saatikka autolla. Gessut on omiaan tähän tehtävään: menee tiukat kurvit kuin routavauriotiet yhtä hienosti. Ei ne gessut turhaan ole maailmanmatkaajien suosiossa.
Mikan navi ei aina ollut kartalla, mutta muuten teknologia pelasi hyvin. Samilla oli toki vähän ketjujen kanssa jännää ja Mikalta irtosi muutamia kertoja vaihdepolin nivelestään, mutta muuta ongelmaa pyörissäkään ei ollut. Huikeita vehkeitä!
Myös miehet kestivät tiukan aikataulun ja välillä vähäisten unien aiheuttaman kuormituksen. Missään vaiheessa homma ei mennyt kiukutteluksi väsymyksestä huolimatta.
Matkan varrelta ehdottomaksi parhaaksi paikaksi nousee Romania, siellä riittää mukavaa tietä ajettavaksi pidemmäksikin aika. Myös ihmiset siellä ovat avuliaita ja ystävällisiä. Oikeastaan menomatkalla tiet vaan muuttui mukavemmaksi aina Unkarin rajalle asti. Siitä ylöspäin homma alkoi käydä tylsäksi muutamaa huikeaa pätkää lukuunottamatta.
Matkailu todella avartaa ja ei kannata aina uskoa mitä lehdissä kirjoitellaan. Kannattaa käydä itse tsekkaamassa ja toteamassa miten asiat oikeasti ovat. Pelkkää positiivista sanottavaa ainakin meille jäi joka maasta.
Matkaa kertyi navin mukaan 7050 kilometriä 11 päivässä.
Mikan kohokohdat:
Romania: sen tiet ja ystävälliset ihmiset. Ei voi vähätellä Transalppien tiestöä, aivan huikeita maisemia ja kaarteita.
Samoin tutustuminen Valko-Venäläisiin motoristeihin oli jännää. Ja olihan ne norjalaisetkin ihan mukavaa porukkaa.
Matkaseurakin oli perushyvää ja taattua laatua, eikä yllätyksiä sen suhteen tullut. On kiva ratsastaa yhdessä ja nähdä paikkoja sekä kokea asioita. Terapeuttista.
Sami kohokohdat:
Romanian vuoristotiet olivat etukäteen suurin odotuksen kohde ja ne jäivät myös päällimmäisenä huippukohtana mieleen. Siellä oli sekä huikeat maisemat että nautinnollista ajettavaa. Odessan tarjoamat maisemat mustalle merelle on myös jäänyt mieleen.
Yleisesti ottaen kyllä reissun kokonaisuus on suurin juttu, nähdä ja kokea eri maita ja kulttuureja, huomata jälleen kerran että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla ja erittäin avuliaita varsinkin ns. ”köyhemmissä maissa”. Myös motoristien yhteisö kielimuureista huolimatta on vahva!
Kolmas asia on yhteistyö reissukaverin kanssa. Ei tullut yllätyksenä mutta huikean hienosti homma toimi myös tällä kertaa vaativalla aikataululla toteutetulla ja melkoisen kuormittavalla reissulla!
Tässäpä tämä reissubloki nyt oli, videot lisättiin jälkikäteen päiväkohtaisesti…
Leave a Reply