GS Meeting oli jäänyt parina vuonna väliin molemmilta kuskeilta ja niin näytti jäävän tälläkin kertaa. Mika oli lähdössä perheen kanssa reissuun ja Samilla oli muita kiireitä. Lopulta Sami kuitenkin sai järjesteltyä asiat niin että pääsee mukaan mutta sunnuntain paluun osalta joutuu tinkimään laadusta ja tulemaan nopeinta reittiä pikitietä pitkin kotiin heti aamusta.
Normaalisti olemme ilmoittautuneet hyvissä ajoin ennen tapahtumaa, nyt osallistuminen varmistui niin viime tipassa että pääsin ilmoittautumaan vasta viikkoa ennen. Siinä vaiheessa ei myöskään vielä ollut varmaa onnistuuko majoitus mökissä vai joudunko telttailemaan…tärkein eli reitille mukaan pääsy oli toki varmaa. Lopulta mökkipaikkakin järjestyi ja kämppiksetkin olivat mukavia heppuja, niin kuin aina GS Meetingissä.
Menomatkan reitiksi muodostui TET (Trans Euro Trail) -reitin päivityksen luonnos. Olen nimittäin ollut yhteydessä Suomen TET-reitistä vastaavaan ja hän on päivittämässä reittiä lähiaikoina. Lupasin auttaa kotiseudun osalta ja näin ollen sain käsiini tuon luonnoksen. Tein luonnokseen muutamia pieniä muutoksia jotta sain mukaan muutamia hyviä metsäautoteitä ja lähdin innolla tutustumaan reittiin. Matka alkoi epäonnisesti sillä maanomistaja oli kieltänyt ajon yhdellä yksityistiellä ja siitä johtuen jouduin muuttamaan reittiä lennossa ja joitakin hyviä kohtia jäi tällä kertaa ajamatta. Tarkoituksena on kuitenkin saada ne vielä reitille mukaan. Muilta osin matka meni hyvin ja tarjosi nautinnollista soratietä osin Jyväskylän suurajoistakin tutuissa maisemissa.
Perillä pääsin suoraan ruokailemaan ja sen jälkeen hetkeksi rentoutumaan saunan lautelle ennen illan ajajakokousta. Olin alun perin ilmoittautunut punaiselle reitille mutta aloin menomatkan aikana miettiä vaihtamista mustalle reitille sillä jotenkin halusin kokeilla mihin ajotaidot riittäisivät. Lopullisesti siirtyminen varmistui ajajakokouksessa kun kuulin että mustakin reitti on pitkään jatkuneesta kuivasta kelistä johtuen ajettavaa uraa ”upotusten” sijaan. Ongelmana oli vain se että minut oli laitettu vetäjäksi yhteen punaisen reitin ryhmään…onneksi ryhmän sisältä löydettiin ”vapaaehtoinen” vetäjä ja näin saatoin vaihtaa mustalle reitille.
Ajajakokouksen jälkeen olikin aika mennä nukkumaan sillä mustalle reitille lähtö on lauantaiaamuna klo 8. Sitä ennen oli ohjelmassa aamupala ja työkalupussin kiinnittäminen pyörään.
Valmiina matkaan lauantaiaamuna:
Muutamaa minuuttia vaille kahdeksan lähdimme liikkeelle ja suuntasimme mukavia teitä (punaista reittiä vastaavaa sora- ja metsäautotietä) pitkin kohti Petäjävettä josta varsinainen musta reitti alkaa. Reitti on rakennettu Taipaleen tilan ja osin lähitilojen maille. Se koostui pienistä sorateistä, metsäautoteistä, metsäkoneen jäljistä, traktoriurista sekä Taipaleen tilalla kiertelevästä enduroreitistä. Voin sanoa että kaikin puolin huikea reitti! Varsinkin enduroreitti oli mahtavaa ajettavaa vaikka painavalla pyörällä ei kovin lujaa voikaan ajaa. Muutama jyrkkä mäki ja hiekkamonttu toivat kivaa haastetta jota toki oli hyvin tarjolla muutenkin. Juuri sellaista ajoa jota olen kaivannut!
Tauko mustan reitin helpommalla osuudella:
Noin kolmen tunnin lenkin lopuksi menimme lounaalle Petäjäveden Kyläseppään. Siellä muodostui ajatus hotellille paluun sijaan ajaa mustaa reittiä toiseen suuntaan jonkin matkaa. Reitin kiertäneistä 18 kuskista meitä lähti 5 nautiskelemaan uudesta kierroksesta. Ja jos mahdollista niin toisella rundilla oli vielä hauskempaa kun ajoimme pienemmällä ryhmällä (ekalla kierroksella ryhmässämme oli 9 kuskia).
Tauolla toisella kierroksella:
Ison puun ylitys nautiskeltiin hienosti keulaa pompauttaen ja hiekkamäestä otettiin videota. Endurouraa ajettiin useampi kierros ja nautiskeltiin sydememme kyllyydestä. Mistään hurjastelusta tai revittelystä ei ollut kyse vaan haastavassa maastossa nautiskeusta kohtuullisilla nopeuksilla. Ja kypsästi päätimme lähteä kohti hotellia silloin kun oli kaikkein hauskinta, usein kun juuri siinä vaiheessa alkaa tulla virheitä väsymyksen hiipiessä puseroon. Paluumatka tultiin isoa tietä siirtymänä ja ehdimme hyvissä ajoin perille. Kävin nopeasti saunassa ja sitten oli vuorossa ruokailu. Helle vaati veronsa joten otin vielä pienet torkut ennen ajajien kokoontumista ja päivän kommelluksien kertaamista yhdessä. Tänä vuonna olikin sattunut ennätyspaljon tapahtumia sinisellä ja punaisella reitillä. Onneksi mitään vakavampaa ei ollut sattunut. Illan päätteeksi paisteltiin perinteisesti makkaraa rannan nuotiopaikalla (grillissä tosin, metsäpalovaaran vuoksi) ja kerrattiin päivän huippukohtia sekä keskusteltiin tulevista ja jo toteutuneista prätkäreissuista. Huikea päivä kaiken kaikkiaan!
Sunnuntaina oli ohjelmassa aikainen herätys, aamiainen heti kun sitä oli tarjolla ja pyörän pakkaaminen. Kotimatka alkoi ennen puolta yhdeksää ja koostui nopeimmasta mahdollisesta reitistä eli isosta asvalttitiestä aikataulupaineiden vuoksi. Matkalla oli hyvin aikaa muistella edellisen päivän huikeutta.
Suuri kiitos Taipaleen tilalle että saimme ajaa maillanne huikean nautinnollisella reitillä! Samoin kiitos reittimestareille ja kaikille tapahtuman järjestelyihin osallistuneille!
Leave a Reply