Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2018 Reissut

Altai 2018 D2

Vytegra-Vologda-Sharya 780km, 10h

Sharya 24000 asukasta.

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin ja menimme aamupalalle 7.15, tarkoitus oli lähteä aikaisin liikenteeseen. Aamupalalla oli kuitenkin hiljaista ja tila oli pimeä. Aamupalapaikka oli ravintolan kellarissa. Ketään ei näkynyt paikalla, joten lähdimme kysymään asiaa respasta. Kellariin johtava ovi oli semmoinen että sieltä pääsee pois vain huoneen kulkukortilla. Huoneissa oli avain ja sitten kulkukortti erikseen, kulkukortilla sai huoneeseen sähköt, niin kuin hotellihuoneissa yleensäkin. Kummallakaan ei sitten ollut korttia mukana, vaikka meille oli oven toiminta edellisenä iltana näytetty. Muutaman napakan jyskytyksen jälkeen respan täti tulikin avaamaan meille oven ja pääsimme sieltä pois. Samalla selvisi, että aamupala onkin vasta 8:15. Selostuksesta ei ottanut mitään selvää, mutta ilmeisesti tämä aikataulun muutos johtui lauantaista. Vähän aikaa arvottuamma päätimme jäädä odottamaan aamupalaa.

Tarkoitus oli, että mennään sitten aamupalalle ajokamoissa ja lähdetään sitten heti ajamaan. Tullut lisätunti käytettiin hyödyksi ja Sami alkoi kääntämään blogia ja Mika pakkaili tavaroita. Mikalla kestää vähän aikaa saada kassit kiinni pyörään. Mikan kiinnitellessä laukkuja hän samalla korjasi etuvilkun. Vilkku ei ole pysynyt paikallaan pitkään aikaan vaan se tärinässä irtoaa ja jää roikkumaan johtojen varaan. Normaalisti se ei ole ongelma, mutta eilen vilkku roikkui enemmän johtojen varassa kuin oli paikallaan. Jotta vilkku pysyisi mukana koko reissun asialle oli tehtävä jotain. Onneksi mukana on jesaria, jolla homma onnistui varsin näppärästi. Vilkku korjaantui, eikä se tippunut kertaakaan koko päivänä. Ennen aamupalaa Sami sai myöskin blogin käännettyä ja englannin kielinen versio julkaistiin myös heti aamusta.

Pyöriä ei tankattu enää illalla ja niillä pitäisi vielä päästä ajamaan ainakin sata kilometriä. Niin luotimme siihen että tankkauspaikka löytyy ennen sitä. Keli oli lähtiessä hyvä vaikka säätiedoissa oli edellisenä iltana luvattu sadetta. Ajoimme vielä kaupungin läpi lähtiessämme. Kovinkaan hirveästi ei muita vielä yhdeksän aikaan ollut liikenteessä.

Tiet heti kaupungin ulkopuolella olivat todella hyvää asfalttitietä ja matka alkoi joutua kivasti. Vähän matkaa ajettua transit-moodissa Sami tarkisteli seuraavaa bensa-asemaa. Sinne olisi matkaa 170km, joten emme selviäisi sinne tankeissa olevilla bensoilla. Onneksi tilanteeseen on varauduttu ja molemmilla on mukana täydet viiden litran varakannut bensaa. Vähän se meinasi siinä rueta satelemaankin, mutta sadeasuja emme kaivaneet esille. Vettä tuli sen verran että visiiristä lähti näkyvyys hetkeksi. Mikalla oli jäänyt edellisen päivän hyttyset ja pölyt visiiriin, Sami oli sentään muistanut pestä visiirin. Pääsimme pyörillä vähän yli satakilometriä, ennen kuin päätimme tankata. Bensa ei täysin vielä loppunut, mutta emme haluneet imeä tankkeja ihan kuiviin. Ei sen pitäisi mitään aiheuttaa, mutta aikataulun takia emme halunneet ottaa mitään turhia riskejä. Kyllä siinä saisi ainakin starttia vähän aikaa hangata.

Tienposkitankkaus meni varsin hyvin, paitsi että Mikalla vähän kanisterin liitoksista valuu bensaa pitkin tietä. Toki suurin osa meni onneksi tankkiin. Siinä vähän aikaa mietittiin keliä, mutta emme kokeneet tarpeelliseksi vaihtaa sadeasusteita. Näinpä pikaisen tankkauksen jälkeen lähdimme matkaan kohti bensa-asemaa.

Ajettuamma noin 70km tankkauksen jälkeen pääsimme ihan virallisella huoltoasemalle. Siellä tankkasimme pyörät sekä täydensimme omaakin vatsaa, aamupala ei ollut oikein mieleinen eikä sillä kovin pitkälle pötkitty. Nesteytyksen ja patukoiden jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa. Huoltoasemalla Sami esitteli paikallisille karttaa ja kertoili minne olemme menossa. Paikalliset pitivät reissua vähän hulluna johon Sami vaan tokaisi: Bolshoe Russia. Tarinatuokion jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, kelikin oli vaihtunut jo helteiseen kesäsäähän.

Matkalla Volgoradiin oli muutamia tietöitä, mutta ne eivät hidastaneet muutoin kuin pienien odotuksien muodossa liikennevaloillaan. Tietyöosuuksille saimme eteemme mukavan kilpiauton ja matka joutui varsin reippaalla vauhdilla. Ei voi kuin ihmetellä mitä virkaa täällä näillä rajoituksilla oikein on, noh maassa maan tavalla. Matkalla ajoimme muutamasta nopeusvalvonta-autosta ja miliisipartiosta ohi, jotka patsastelivat tien poskessa. Niillekin näytti meidän ajotyyli sopivan, joten eipä sitä sitten kesken päivän enää lähdetty muuttamaan. Taisipa valvovan silmän alla lipsahtaa vahingossa ohitus sulkuviivoillakin risteysalueella.

Volgogradissa tankkasimme pyörät ja etsimme ruokapaikan. Ruokapaikka ei meinannut lyötyä millään ja helteessä kiertely ja etsiskely alkoi kyllästyttämään. Aika moni navin kertoma paikka oli hävinnyt tai sitten me ei vaan niitä löydetty. Vihdoin ajoimme parkkiin varjoon ja otimme Googlen apuun. Läheltä löytyikin leipomo, jonne Mika lähti suunnistamaan ja Sami jäi vartioimaan pyöriä. Leipomossa ei olut hirveä valikoima suolaisia ja näin saimmekin jotain jonka sisällöstä ei ole täyttä varmuutta ja leivonnaiset. Ihan se ei lounaasta käynyt vaikka kello oli jo puoli kaksi, mutta sai tähän tilanteeseen kelvata.

Syödessämme paikalla tuli perhe, jossa oli pari pientä poikaa. Vähän aikaa ne töllistelivät pyöriä, jonka jälkeen Sami pyysi poikaa tulemaan istumaan pyörän kyytiin. Mika nosti sitten toisenkin pojan oman pyörän selkään. Pojat olivat iloisia päästessään pyörien selkään. Toki annoimme pojille vielä tarrat ja koko perhe oli tyytyväisiä ja kiittelivät kovasti sekä ottivat valokuvia. Yhteistä kieltä ei tietenkään löytynyt, mutta reissua selitettiin taas kovasti kartan avulla. Oli mukava tehdä pojat ja koko perhe tyytyväiseksi.

Matka lähti jatkumaan hyvässä säässä. Tiestö muuttui vähän aikaa ajettuamme aika monttuisaksi ja routavaurioita oli todella paljon. Välillä tiet olivat myöskin hiekkapohjaisia ja haastavia ajaa. Täytyy vaan ihmetellä että kyllä nuo meidän ratsut kestävät aikatavalla rynkytystä. Montuista ja ruotavaurioista huolimatta matkanopeus pidettiin suhteellisen ripeänä ja annettiin pyörien ottaa vastaan iskuja. Kyllä siinä muutamaan otteeseen kiiteltiin alustan rakentajia, on vaan keksineet oivallisen keksinnön. Itse sai seisoskella kaikessa rauhassa ja pyörä tekee töitä;) Paikalliset autot ajoivat teillä aika hiljaa, itse tuonne ei omalla autolla raskisi mennäkään. Pyörällä se oli vaan hauskaa!

Vähän jälkeen neljän se sitten saapui. Saavutimme sadepilven reunan ja alkoi satamaan oikein kaatamalla. Vedimme sukkelaan sadeasut ylle, eikä niitä sitten enää loppupäivän aikana pois otettukaan. Onneksi pahimpien kuurojen aikana tie oli suhteellisen ajettavaa, eikä vauhtia tarvinnut juurikaan hidastaa. Näinpä matka joutui sateesta huolimatta.

Tankkien lähestyessä loppua etsimme taas viimeistä tankkauspistettä tällä päivälle. Se löytyikin, mutta asemalla ei ollut nimeä. Sinne pikkukylän nimettömällä tankille sitten suunnistimme, kun tankeilla ei muualle pääsisikään. Sieltähän se tankki löytyi, mutta aluksi piha näytti sille, ettei sieltä saisi bensaa ollenkaan. Mutta tutkittuamme siinä oli 92 tankki vielä käytössä ja kopperoisessa näkyi liikettäkin. Saimme siitä mittarista sitten tankattua maksimissaan 15 litraa per lurjus. Vähän oli epätarkan näköinen bensapumpun viisarinäyttö, mutta tankeilla päästäisiin kuitenkin tämä päivä loppuun ja se riitti meille. Asemalla oli kuvauskielto jota noudatimme.

Asemalta poistuessamme ajoimme todella matalan tunnelin kautta suoraan tielle josta olimme tulleetkin. Loppumatkasta sateli vielä muutamaan otteeseen vettä ukkoskuuroina ja tiestö oli hauskaa monttutietä ja napakkaa routavauriotietä. Onneksemme taaskaan haastavat tieosuudet ja sade ei meitä yhtä aikaa kohdanneet. Kävimme vielä tankkaamassa pyörät valmiiksi ennen hotellille saapumista. Päivälle tuli mittaa yhteensä aika tarkasti kymmenen tuntia.

Hotelilla saimme pienen keskustelun jälkeen vaatteet kuivamaan, koska sadeasuista huolimatta vettä pääsee kauluksesta sisään ja haarniskat sekä takit olivat märkiä. Talosta löytyi pannuhuone, jossa oli sen verran lämmintä, että jopa Mika läpimärät saappaat saattaisi kuivua aamuun mennessä. Vaatteiden ripustelun ja suihkun jälkeen päädyimme syömään hotellin ravintolaan. Ravintola oli Googlen mukaan yksi kolmesta kaupungin vaihtoehdosta, joten mitäpä sitä sitten merta edemmäs kalaan lähtemään.

Ravintolassa taas riitti selittämistä kun listat oli venäjäksi eikä tarjoilijalta herunut sanaakaan englantia. Ruoka saatiin kuitenkin tilattua ja se oli hyvää ja edullista. Kun saimme ruokaa kello oli jo vähän yli yhdeksän ja edellisen kerran oli syöty jotain silloin puoli kahden aikaan. Joten kauaa ei ruoka vanhentunut lautasella vaan se eksyi matkalaisten mahaan.

Ruokailun jälkeen tilasimme vielä taksin ja kävimme keskustassa tutustumassa paikalliseen menoon, olihan nyt kuitenkin lauantai. Eipä siellä hirveästi olut menoa ja aika nopeasti päädyimme takaisin hotellille. Näinpä aika nopeasti heittäydyimme sänkyyn lepäämään ja lataamaan akkuja huomista varten. Mikakin päätti jättää blogin kirjoituksen aamun ja rupesi nukkumaan.

Taas yksi hieno päivä takana. Vaikka tiet ovat todella huonoja, onneksemme pyörät ovat sen kestäneet. Ja jos kerta pyörät kestää, niin meistä ajaminen on vain hauskaa. Toisen päivän jälkeen reissu saatu hyvään vauhtiin, tarina jatkuu…

Leave a Reply