Sharya-Kirov-Perm 780km, 10h
Perm yli 1000000 asukasta.
Tänään lähdettiin liikenteeseen vähän yli yhdeksän epävakaassa säässä. Emme kuitenkaan pukeneet päälle sadeasuja. Aamupala käytiin nauttimassa ennen lähtöä sekä valmisteltiin pakkaukset ja haettiin tavarat pannuhuoneesta. Vaikka pannuhuone oli todella lämmin ja Mikan kengät olivat aivan lämpökattilan vieressä, niin ne eivät olleet kuivaneet. Näinpä Mika pääsi aloittamaan päivän märillä kengillä. Aamupala ei ollut ylevän kattava mutta sillä nyt piti tulla toimeen. Samalla ostettiin baarista vähän juomista päiväksi. Vielä ennen lähtöä Mika kävi hakemassa varusteet päällä pannuhuoneesta sinne unohtuneet hanskat. Jos ei aikaisemmin ollut hiki niin sitten kyllä alkoi jo kivasti tarkenemaan.
Tankit olivat täynnä ja tarkoitus oli painaa menemään heti se kolmesataa kilometriä ja sitten nauttia lounasta sekä tankkailla pyörät. Lähdöstä alkaen ilmassa oli sateentuntu ja vaikka ei satanut niin visiiri oli koko ajan täynnä sadepisaroita. Ajoimme siis sumussa koko ajan. Kerran pysähdyimme jo laittamaan sadeasuja, mutta emme niitä pukeneet kun vettä ei oikeasti satanut. Sadan kilometrin kohdalla oli pakko pysähtyä uudestaan ja laittaa sadeasut päälle. Aamu lähti kokonaisuudessaan vähän kohmeisesti käyntiin ja molemmat vaipui myös heti lähdön jälkeen nopeasti transit-moodiin ja sillä mentiin sitten koko sade osuus läpi.
Emme sadeasuja pukiessamme tyhjentäneet vielä varatankkeja, joka osoittautui virheeksi. Samilta loppui bensa tankista noin kilometri ennen bensa-asemaa, jolloin oli pakko tankkailla varatankit bensatankkeihin. Nyt sitten toimintasädettä tuli jonkin verran lisää ja päätimme jatkaa matkaa ohi bensa-aseman, jotta saisimme samalla sitten tankattua myöskin vatsat bensatankkien lisäksi. Täälläpäin ei löydykään kovin helpolla paikkoja joissa saisi sekä kuskin että menopelin tankattua samasta paikkaa. Näinpä ajettuamme vähän päälle 300km pysähdyimme syömäään ja siitä vähän matkan päähän uudestaan tankkaamaan. Kello alkoikin olla jo yksi kun saimme ruokaa. Vatsaa oikein kurni, joten lounas oli paikallaan ja se upposi helposti nälkäisiin suihin.
Lounasta söimme pienessä kahvilassa jossa oli tarjolla hyvää lihaa. Syönnin jälkeen märkien kamojen päällä vetäminen ja sateeseen paluu ei kumpaakaan huvittanut ja kärsittiin pienestä motivaatiomontusta. Eipä ollut vaihtoehtoja ja matkaa oli vielä jäljellä 470km, joten mentävä oli. Vähän aikaa seisoimme ruokapaikan ovella ja psyykkasimme itsemme taas liikenteeseen. Vettä tuli nimittäin kaatamalla!
Vaikka päivä kului sateessa, saimme pidettyä yllä hyvää vauhtia johtuen kohtuullisen hyvästä tiestä. Vähän välillä arvelutti asfaltin liukkaus, koska täällä tienpinta näyttää todella öljyiselle. Samoin täällä ei käytetä ajovaloja, niin vetisellä visiirillä et näe kovinkaan hyvin muita liikkujia. Näin ollen ohitukset olivat aika minimissä. Tiellä oli onneksi kohtuullisen vähän liikennettä ja matka joutui. Neljän jälkeen alkoi sadekin vähän hellittämään ja saimme ajaa loppu päivän kuivassa kelissä.
Mikan hanskat laski vähän väriä.
Onneksi huonot tiet alkoivat vasta sateen jälkeen. Tiessä oli todella pahoja uria, joissa pyörä veteli kunnolla. Urat olivat varmaan 15 senttiä syviä. Samoin tänäänkin näimme paljon reikiä, joita saimme kierrellä sen minkä kerkesimme. Kaikki ei voitu kiertää, joten alustakin sai tehdä tänäänkin töitä täysillä. Sattuipa matkalle yllättäen muutama tietyökin, mutta ne ei perinteisesti hirveästi hidastanut. Keulille mentiin aina joko vasemmalta tai oikealta penkereen kautta. Aina oltiin paalupaikalla kun valot vaihtuivat vihreäksi. Tänään nähtiin myös muutama räikeä ohitus, jotka molemmat tuomitsivat täysin. Osa on täälläkin aika hullua porukkaa.
Matkan varrella menetettiin pari tuntia aikavyöhykkeen vaihtumisen vuoksi ja näin hotellin lähellä olevalle huoltoasemalle saavuttiin tankkaamaan vähän yli yhdeksän. Päivälle kertyi mittaa kymmenen tuntia taukoineen ja matkaa taitettiin 780km. Ruuhkia ei juurikaan siis ollut ja tie varsin ajettavaa. Helposti tiputetiin päivän kilometrit.
Hotelli löydettiin kerrasta ja pyörät saatiin parkkiin oven eteen, toivottavasti ne odottavat meitä siinä vielä aamullakin. Huone oli siisti ja aamupala tarjoillaan suoraan huoneeseen. Hotellista ei löydy vaatteille kuivatuspaikkaa, joten aamulla huoneessa saattaa olla kostea tuoksu ja ihan kaikki ei varmaan ole kuivanutkaan. Respan henkilökunta puhui englantia, joten asiointi oli suht helppoa. Saatiin vinkki mistä löytyy ruokaa.
Vaatteiden levittelyn ja kylmän suihkun jälkeen suunnistimme parin sadan metrin päähän päivälliselle. Kun saimme ruokaa alkoi kello olemaan yli yksitoista ja edellinen ruoka oli ollut yhden aikoihin, joten pieni nälkä vaivasi taasen matkalaisia. Toki kellot olivat kaksi tuntia edellä, mutta kuitenkin.
Ruokailun jälkeen käytiin vielä jaloittelemassa lähialueella. Eksyimmekin jonnekin pimeään pihaan joka oli aidattu ja osoittautui lopulta vielä umpikujaksi. Pikku etsiskelyn jälkeen löysimme alueelta kuitenkin ulos ja lähdimme suunnistamaan kohti hotellia. Pieni jaloittelu teki kuitenkin hyvää päivän ajon jälkeen.
Vaikka päivä olikin sateinen ja pieni motivaatiomonttukin nähtiin, saatiin myöskin ajaa hyvässä kelissä hienoja teitä. Muutama parannus löydettiin varusteisiinkin, jotta sateella ajaminen olisi nautinnollisempaa. Kaula-aukko täytyy saada tukittua veden pääsyltä ja kengät olisi hyvä olla vedenpitävät. Tämä kenkäasia on vain Mikan ongelma. Permin ihailu jäi toiseen kertaan, mutta tämä olikin jo tiedossa, että kaupunkeja emme tällä kertaa ole tulleet ihailemaan. Kohde on vielä muutaman päivän päässä. Nyt vaan ajetaan siirtymää.
Tänään ei ollut mitään ihmeellistä, mutta siirryttiinpähän silti aimo harppaus lähemmäksi kohdetta. Kolmas päivä takana, homma etenee…
Leave a Reply