Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2018 Reissut

Altai 2018 D4

Perm-Yekaterinburg-Tyumen 700km, 8,5h

Tyumen 580000 asukasta.

Tänään lähdettiin liikenteeseen hyvissä ajoin eli tasan kahdeksalta. Ennen lähtöä nautimme huoneeseen tarjoiltun aamupalan. Kumpikaan ei ihan täysin nauttinut siitä eikä näin ollen syönyt koko aamiaista vaan osa jäi lautaselle. Sami haki vielä ekstra jogurtit, että jaksetaan edes vähän painaa menemään. Mika on tottunut normaalisti 350g rahkaan aamuisin, joten 50 jogurtti ei kauaa mahassa pyörähdä. Pikkuisen kevyellä eväillä lähdettiin päivään siis liikenteeseen.

Kaiken lisäksi tavaroita pakatessa tihkutti vähän vettä, vaikka ennusteen mukaan tänään selvitään ilman sadevarustusta. Ei se siitä onneksi yltynyt ja sadevarusteet jätettiin lähdössä kasseihin. Koko päivänä ei satanut ja iltapäivästä saimmekin ajaa jo ihan helteessä. Aamupäivän aikana monesti näytti kyllä sille että kastumme väkisin, mutta aina suunta vaihtui sen verran että koko päivä vältyttiin sateelta. Toki Mikan varusteet, varsinkin kengät, olivat märät vielä edellisestä sateesta ja samoilla hanskoilla ei voinut edes ajatella lähteä ajamaan. Onneksi varusteita on sen verran että kaikki muut olivat kuivia paitsi kengät.

Heti aamuun otettiin 250km siirtymä ensimmäiselle tankille. Siinä vaiheessa molemmilla herroilla alkoikin olla jo tankit tyhjinä. Polttoaineen kulutus kielii kohtuullisesta matkavauhdista, normaalisti tankilla mennään yli 300km. Mikäs se oli siinä hyvää tietä painaa, kilometrejä nieltiin aamutuimaan oikein urakalla. Hirveästi ei ollut matkalla nähtävää ennen kuin saavuimme maanosien rajalle. Aakeeta laakeeta riitti ja muutama pikkukylä, jotka aina kovasti muistuttavat toisiaan.

Maanosien rajalle tultaessa tulimme sinne ”suoraan”. Tämä tarkoitti sitä, että reitti tuli suoraan läpi erittäin pienen tien/polun, jossa oli haastavaa ajella raskailla pyörillä. Alusta ”tiessä” oli vielä liejuinen, eikä karkeista renkaista ei ollut mitään apua tilanteeseen. Renkaat olivat tukossa heti. Lopuksi oikasimme vielä motarin penkereelle ojan yli, varmaan jossain olisi ollut virallisempikin reitti? Selvisimme kuitenkin perille maanosien rajalle helposti. Rajalla söimme kenttälounaan ja huilailimme vähän päälle tunnin verran, tehden myöskin pieniä tuliaisostoksia. Rajalla Mikan pyörän kyydissä kävi poika kuvaamassa itseään. Valitettavasti Mika antoi vain tarran ja unohti suominamit kokonaan. Vielä ei ole tullut tutuksi jakaa lapsille myöskin suomalaisia nameja.

Muutama kuva rajalta:

Rajalta oli matkaa enää jäljellä sen verran, että siihen tarvittaisiin vain yksi pysähdys. Matka jatkuikin aamun reippaalla tahdilla, eikä ruuhkatkaan paljon meitä pidätellyt. Jonoista päästiin aina helposti ohi. Pisin jono oli varmaan yli viisi kilometriä, joka oli kertynyt junaradan eteen. Kun pääsimme jonon kärkeen vaihtuikin valo sopivasti vihreäksi eikä meidän tarvinnut jonottaa ollenkaan. Kyllä siinä voitiin taasen todeta, että on se matkan teko erilaista motoristeilla. Muutenkin liikennettä kyllä oli, mutta saimme hyvin tilaa liikkua omaa vauhtiamme. Miliisejäkin nähtiin useita partioita tienposkessa, mutta niistä ei ollut tänäkään päivänä mitään häiriötä.

Koko päivä ajettiin hyvää tietä hyvässä kelissä. Matkaa tehtiin yhteensä 8,5 tuntia taukoineen ja matkaa taittui 700km. Tiet olivat muutamaa pientä tieosuutta lukuunottamatta erittäin hyväkuntoista helposti ajettavaa tietä. Toki tietöitä oli tuttuun tapaan useita. Molemmilla travellereilla nähtiin yhdessä vaiheessa pientä väsymystä kohtuullisen lyhyistä unista johtuen. Tämä aiheuttaa sen että liikenteessä pitää keskittyä erityisen paljon, varsinkin täälläpäin liikuttaessa.

Viimeinen tankkaus suoritettiin hotellin lähellä 16:30 paikallista aikaa, joten tällä kertaa meillä jäi hyvää aikaa kirjoitella blogeja ja vähän lepäillä ennen kuin lähdemme etsimään päivällistä. Hotelli löytyi helposti ja se oli siisti. Huoneessa oli jäähdytys, oma vessa sekä lämmin suihku, mitkä ei ole ollenkaan meidän budjetin huoneissa itsestään selvyyksiä. Ja tietysti mikä tärkeintä että kaikista tärkein eli kalustomme sai vartioidun parkkipaikan hotellin sisäpihalta.

Päivälliselle lähdimme keskustaan trip advisorista valittuun ravintolaan. Mennessä taksikuski yritti meitä jututtaa, mutta yhteistä kieltä ei löytynyt eikä kommunikointi onnistunut edes kääntäjillä. Näinpä tarinointi oli aika heikkoa.

Ravintola oli erittäin hieno ja varsin kohtuuhintainen. Tarjoilija jututti meitä englannilla ja ihmetteli mitä oikein täälläpäin teimme. Selitimme (taas oli kartta kehissä) mitä olimme tekemässä ja kyllähän se vähän ihmetystä aiheutti. Ruokailun jälkeen yritimme katsella tarjoilijaa sillä silmälle että saisimme laskun, mutta hän ei tullut pöytään. Vähän ajan päästä syykin selvisikin, kun hän saapui tarjottimen kanssa. Hän halusi tarjota meille jälkiruuan ilmaiseksi, koska kuulemma tarvitsisimme ekstra sokeria reissullamme. Kylläpä jäi ravintolasta kerrassaan hyvä fiilis ja eritoten hyvä maku.

Ruuan painikkeeksi kävelimme vielä keskustassa muutaman korttelivälin ennen kuin otimme taksin ja suuntasimme kohti hotellia. On täällä vaan eri kätevä tilata takseja yandexin avulla. Tietää hinnat ja minuutilleen taksin saapumisen etukäteen. Erittäin hyvä palvelu.

Päivän ehdotonta antia oli maanosan ylitys, muuten päivä oli ajamisen osalta aikamoista painamista transit-moodissa. Kaupunki oli siisti ja tänne voisi tulla paremmalla aikaa uudestaankin.

Näin se vaan kohde lähestyy, huomenna lisää…

Leave a Reply