Tyumen-Omsk-Tatarsk 830km, 10h
Tatarsk 25000 asukasta.
Kokkareisen ja täysin mauttoman (edes voi ei auttanut) aamupalapuuron jälkeen varusteet ja kuljettajat olivat valmiina lähtöön 8:15. Hirveästi emme aamupalasta saaneet, eikä kummallakaan ollut edes juomista. Näinpä liikkeelle lähdettiin janoisina ja nälissään. Aamun ja matkan osalta keli näytti kuitenkin hyvälle eikä Omskissa eikä Tatarskissakaan pitäisi sataa koko päivänä. Joten mieli oli korkealla vaikka vähän mahassa kurni.
Kaupungista irtautuminen kävi sukkelaan. Taasen oli joku valinnut hyvä paikan hotellille ja aamuruuhkassa ei tarvinnut muutamaa minuutti kauempaa maleksia. Muutaman tietyön ja kaupungista irtautumisen jälkeen noin 30km kohdalla pysähdyimme huoltoasemalle juomaan sekä ostamaan mukaan juomista päivää varten. Ekan pysäkin jälkeen kytkimme taasen transit-moodin päälle annoimme pyörien niellä kilometrejä. Tiestö oli vaihtelevan hyvää: välillä keskellä ei mitään oli 10km nelikaistaista motaria ja sitten taas 10 sentin urilla varustettua tietä. Kaikesta huolimatta kilometrejä mittariin tuli vinhaa vauhtia ja se on tärkein. Tänään edessä oli kuitenkin 830km siirtymä seuraavalle paikkakunnalle eli Tatarskiin. Kilometrien oli syytäkin juosta vinhaa vauhtia.
Eka tankkaus suoritettiin 250km kohdalla, jolloin tankit olivat jo tyhjinä. Tankkien pikainen ehtyminen kielii kohtuulllisesta matkavauhdista. Tankkeihin menevä bensaa emme osanneet arvioida kerralla oikein vaan piti käydä ostamassa lisää bensaa. Mika hoiti sen hienosti ja tilasi kätevästi dieseliä. Muutaman selityksen ja naurun jälkeen saimme kuitenkin tankit täyteen bensaa.
Keli oli muuttunut ajaessa epävakaaksi ja arvoimme laitetaanko sadeasuja päälle vai jatketaanko matkaa samalla varustuksella. Emme kuitenkaan laittaneet sadeasuja päälle vaan lähdimme kuivan kelin kamoilla eteenpäin. Tietenkin pääsimme vain muutaman kymmenen kilometriä ennen kuin sade alkoi ja vedimme sadeasuja päällemme tienposkessa. Meidän pukiessa sadeasuja ohitse painoi hirveällä vauhdilla venäläinen motoristi käsi pystyssä.
Tapasimme venäläisen motoristin seuraavalla tietyömaalla. Hän oli kotoisin Novosibirskistä ja oli käynyt Krimillä ja oli nyt palaamassa kotiinsa. Ei vielä tiennyt ajaako kotiinsa asti eli yli 1000km päähän tänään. Muutaman sanan ehdimme hänen kanssaan vaihtaa ennen kuin liikennevalot vaihtuivat. Ajelimme yhdessä sateen ajan noin 100km, jonka jälkeen hän pysähtyi varusteiden vaihtoon ja me jatkoimme matkaa. Vuoroin edessä ajaen totesimme että kovasti on ajotyylit samanlaisia kansalaisuudesta riippumatta. Me jatkoimme sadevarusteilla aina seuraavalle stopille eli syömään ja tankkaamaan Krutinka nimiseen kylään. Tällöin mittariin oli kertynyt pari sataa kilometriä lisää.
Kävimme syömässä ja tankkaamassa Krutinkassa. Ruoka oli hyvää ja edullista. Ensin tilattiin ruoka kuvien perusteella ja sitten se käytiin maksamassa muutaman nurkan takana respassa. Samassa paikassa on sekä kahvila että motelli.
Sami teki tuttavuutta myöskin luomakunnan muiden edustajien kanssa sekä jututti jotain paikallista poikaa. Sami ei löytänyt kassistaan tarroja, joten poika sai lähteä tällä kertaa tyhjän käsin. Sitten seuraavalla kerralla tarrat on helposti saatavilla.
Ruokailun aikana saatiin kamoja vähän kuivattua auringon paisteessa ja matkaan lähdettiin vielä tankattuamme suhteellisen kuivissa varusteissa ja aurinkoisessa kelissä. Painoimme menemään kohti seuraavaa tankkausta joka olisi viimeinen ennen kuin saapuisimme kohteeseen. Matkaa oli vielä tässä vaiheessa jäljellä 450km. Vähän ennen kuin pääsimme seuraavalle tankkaukselle Samin pyörä alkoi oikuttelemaan. Siitä hävisi pari kertaa tehot kesken kaasutuksen ja vähän ennen huoltoasemaa se jopa sammui kokonaan. Tankkauksen jälkeen loppumatkasta onneksi kiukuttelua ei enää esiintynyt. Toivotaan että se johtui vaan 92 oktaanin bensasta ja oli väliaikaista. Huoltoasemalle ei ollut luonnollisestikaan muuta kuin ulkohuussi kuten muutama päivänä aikaisemminkin. Vessa jäi siis tälläkin kertaa kokeilematta ja matka jatkui pienessä tuskassa.
Tatarskiin saavuimme odotetusti kymmenen tunnin jälkeen. Ajoaika sisältää myöskin kaikki tauot. Tatarskissa oli tarkoitus tankata ennen hotellille menoa, mutta ensimmäiseltä asemalta ei ollut saatavilla kuin nestekaasua. Toiselta asemalta saatiin onneksi sitten jo bensaakin. Sami jatkoi tankilta suoraan hotellia etsimään ja Mika jäi etsimään kauppaa. Kun Mika saapui ruokien kanssa Sami ei ollut vielä löytänyt hotellia. Hotellista ei yllättäen ollut taaskaan mitään mainoksia ulkona, joten löytäminen oli vähän arpapeliä. Sieltä se kuitenkin löytyi ja saimme pyörätkin nauhoittavan videovalvonnan alle.
Kamojen roudaamisen ja suihkun jälkeen lähtisimme etsimään ravintolaa. Hotellihuoneen suihkusta tuli pienen odottamiseen jälkeen lämmintä vettä ja vessastakin lähti ummehtuneen haju. Kuitenkin sekä vessa ja suihku olivat meidän omia, mutta pyyhkeet oli postimerkkiäkin pienempiä. Saihan tuohon siitäkin huolimatta itsensä kuivattua. Vesi olis taas tutun liukasta, eikä nahka tuntunut puhtaalle pesunkaan jälkeen.
Kävimme lähikaupassa ostamassa vähän aamupalaa se kun ei tällä kertaa kuulunut hintaan. En tiedä oliko reitti pääkatu vai mikä?
Kun kyselimme respasta hyvää ruokapaikkaa niin yhtään ravintolaa ei kaupungista löytyisi. Saimme kuitenkin ohjeet (joita emme yhtään ymmärtäneet) kahvilaan. Emme sitäkään löytäneet vaan etsimme Googlesta lähintä kahvilaa tai ruokapaikka. Löysimme sellaisen ja menimme sisään.
Löytämässämme kahvilassa joka näytti enemmän diskoluolalle ei tietenkään puhuttu englantia ja asiointi oli haastavaa. Sieltä kuitenkin pitäisi saada ruokaa ja istuimme pöytään pitkän arvelun jälkeen. Saimme pöytään ruokalistan josta arvoimme itsellemme ateriat jonkin sorttisen säätämisen jälkeen. Vähän oli varauksellinen olo että mitähän tästä tulee.
Ruokaa odotellessa kahvilan pari hahmoa tuli jututtamaan ja saimme niiden kanssa jonkinlaisen keskustelun aikaiseksi. Molemmat olivat käyneet Altailla ja Teletskoe järvellä, kovasti kehuivat paikkoja. Lopulta osoittautui että toinen oli paikan omistaja ja toinen Uzbekistanista kotoisin oleva työntekijä. Hommat kuitenkin hoiteli tarjoilija ja isännät kertoivat meidän kanssa tarinoita.
Ruokailun jälkeen palasimme hotelliin ja kirjoittelimme vielä blogeja ennen nukkumaan rupeamista.
Päivä meni aika heittämällä vaikka kilsoja oli vähintäänkin riittävästi. Aamulla navissa lukemat 830km kohteeseen näytti aika pahalle, varsinkin kun tiedossa oli kahden tunnin menettäminen aikavyöhykkeiden takia. Tie oli kuitenkin hyvää ja pääsimme etenemään vallan mainiosti. Mutta onhan se kymmenen tunnin ajopäivä silti aina oma juttunsa, varsinkaan kun tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen. Saa kokeilla 🙂
Huomenna saavumme ensimmäiseen kohteeseen eli Barnauliin. Siellä olevien kavereiden kanssa onkin jo illalla viestitelty ja meitä tullaan vastaan kaupungin laidalle.
Pienestä sateesta huolimatta naama on edelleen virneessä, olemme reissussa!
Leave a Reply