Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2018 Reissut

Altai 2018 D10

Aktach-Mongolia-Aktach 400km, 6h

Tänään oli tarkoitus lähteä ylittämään raja ja mennä vierailulle yhdeksi yöksi Mongoliaan. Ensin päivän askereena olisi vaihtaa Samin pyörään uudet sytystulpat, jospa se auttaisi käyntihäiriöihin. Ilman aamupalaa oltiinkin verstaalla jo 9:30. Verstaan meille järjesti majoituksen pitäjä ja muutama rupla siitä piti maksaa. Verstas oli jonkun mummelin autotalli, jossa ei toki autoa ollut. Vaikka verstaalla oli lattiamonttu, jota piti varoa, oli se parempi vaihtoehto kuin rassata pyörää vesisateessa.

Sami duunasi pyörää ja Mika kokkaili yhdistettyä aamupalaa sekä edellisen päivän illallista kun se jäi väliin. Nälkäisenä ei kannata rueta haastaviin remonttihommiin. Vaikka tehtävä ei ole kummoinen se sisältää aika paljon purkamista osin johtuen lisävarusteiden johdotuksista. Eipä siinä hommassa mennyt kuin alle kolme tuntia ja sen jälkeen pyörä vielä starttasi. Eikä se kiukutellut koko tänä päivänä, saa nähdä miten jatkossa. Mika sai omaan pyöräänsä vilkut kiinni lukkoliimalla ja nokkaa vahvistettiin vielä nippusiteillä, hyvä siitä tuli. Kestänee kotiin asti.

Verstaalta lähdettiin pakkaamaan kamat Mongoliaa varten. Siinä tapahtui jotain mystistä ja säätämisessä vierähti melkein pari tuntia. Liikkeelle kuitenkin päästiin sadekamat yllä ennen kahta. Matka oli aika tylsää, mutta hyväkuntoista tietä. Varsinkin alussa oli todella kivaa mutkatietä erittäin hyvällä pinnalla, myös maisemat oli kohdallaan. Ennen rajaa tankilla Mika huomasi, että takaiskari vuotaa öljyä. Eilinen Teleskojen reissu oli ollut vanhukselle liikaa. Mittarissa on 160tkm ja ajo eilen ei ollut mitään lastenleikkiä vaan ryttyytystä kohtuullisella vauhdilla. Emme syytä kaluston heikkoutta vauriosta.

Tankkauksen jälkeen painoimme innolla kohti rajaa. Viimeiset kymmenet kilometrit olivat aikamoista aakeeta laakeeta todella pitkillä tylsillä suorilla ja tuuli sen mukainen, ihan älytön. Vastaan saapui muutama moottoripyöräilijä, mutta emme jääneet heitä nyt jututtamaan. Hirveä oli into päästä Mongolian puolelle. Vihdoin pääsimme rajalle, jossa oli yllättävän lyhyt jono. Ja syykin selvisi meille pian, se oli tänään kiinni!! Mahdollisesti se olisi huomenna auki, mutta ei varmaksi tiedä. Muutaman hetken sitä manailtuamme käänsimme pyörät ja lähdimme takaisin Aktashiin. Rajan tuntumassa oli hotelli, jonka pihalla oli muutama pyörä. Hetken pohdimme, että olisimme jääneet hotelliin ja hakeneet huomenna maaleiman.

Emme kuitenkaan siihen ruenneet, koska oli mahdollisia kalusto-ongelmia tiedossa. Harkintaan meni koko seuraavan päivän suunnitelma. Jatketaan alkuperäisellä suunnitelmalla mutta päivää etuajassa, mennäänkö uutta reittiä Kazakstaniin vai mennäänkö Barnauliin korjaamaan pyöriä, eritysesti Mikan takaiskari. Siitä tulee varmasti vielä riesa, koska edessä on vielä haastavaa maastoa. Barnaul olisi vaihtoehto kahdesta syystä: koska sieltä tunnemme paikallisia ja koska se on alueen isoin kaupunki joten mahdollisuus saada erityisosaamista vaativaa apua ja osia olisi parempi kuin muualla.

Takaisin tullessa kävimme Altain Marssissa, jonka risteyksestä ajoimme ensin vaatimattomasti 27km ohi. Vähän taisi molemmilla on pieni Mongolia-pettymys mielessä ja transit-moodi päällä. Marssissa käytiin ja sinne johtikin erittäin hauska reitti monine kaistoineen pitkin alankoa.

Marssin jälkeen kävimme kahvilassa syömässä Aktashissa, tällä kertaa löytyi avoinna oleva kahvila. Kun katselimme listaa, niin tarjoilija vei meidän keittiön puolelle katselemaan ruokia. Sieltä sitten valittiin kymmenen peltisankon joukosta mistä haluaisimme ruokaa. Näytti vähän erikoiselta, mutta jotain piti syödä. Valitut kebab-puikot olivat pöydän välitasossa liinan alla. Jääkaappia ei tainnut koko paikassa olla. Sieltä se täti sitten lämmitti meille mikrossa valitut annokset. Aika kätevää! Ja meidän kannalta jännittävää miten vatsa suhtautuu moiseen ruokaan…

Ruokailun jälkeen menimme majoitukseen punomaan huomista suunnitelmaa. Emme vielä täysin päättäneet illalla suunnitelmasta, mutta vahvin suosikki oli suuniteltu reitti, mutta nyt päivää etuajassa. Mahdolliset korjaukset voisi sitten yrittää tehdä Kazakstanin puolella joko Semeyssä tai Astanassa

Vaikka päivän aikana ei ajettu paljon, molemmat matkalaiset olivat aika väsyneitä. Mongolian peruuntuminen vähän harmitti, mutta tiesimme että rajan ylitys voi olla haastavaa ja viedä monia tunteja tai jopa päivän. Nyt se vaan haastavuus realisoitui meidän kohdalla. Ensi kerralla sitten…

Nyt kaukaisin piste reissulta on käyty ja edessä on enää kotimatkaa. Ja pienet tekniset murheet takaavat sen että seikkailupisteet tulevat nousemaan. Huomenna lähdemme kohti kotia…

Leave a Reply