Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2018 Reissut

Altai 2018 D11

Aktash – Krasnoshchekovo 600km, 11h

Krasnoshchekovo, pieni kylä jonka asukasmäärää emme saaneet selville.

Aamulla teimme päätöksen että lähdemme ajamaan alkuperäistä reittiä mutta nyt päivää aikaisemmin. (Reitistä kartta tulee myöhemmin, mobiilissa karttalinkkien tekeminen on liian haastavaa.) Liikkeelle lähdettiin majapaikasta 8:15 ilman aamupalaa vesisateeseen. Vaikka lähdimme aikaisin aikaa paloi tankilla kun Sami lisäsi ketjurasvaimeen öljyä ja Mika onnistui taas saamaan bensaa vain 8 litraa 18 sijaan. Siitä syntyi hirveä sekamelska kassalla. Siitä kuitenkin selvittiin ja tankki saatiin vihdoin täyteen. Näinpä fiilikset kaatosateessa heti aamusta oli kohdallaan eli aika mieli maassa siitä sitten lähdettiin. Heti kärkeen saimme sitten vielä jonottaa tietyön takia yli puoli tuntia ja todellakin kaatosateessa. Vähän oli fiilikset siirtymäpäivälle apeat. Vihdoin pääsimme jatkamaan.

Lämpötilan pysytellessä kympin molemmin puolin painettiin kaatosateessa aina lounaalle asti eli vähän yli yhteen. Ruoka oli hyvää ja siinä vierähti tovi, ennen kuin sankarit lämpenivät sen verran että lähdettiin jatkamaan matkaa. Samalla käytiin vieressä tankkaamassa vielä pyörät ja sitten matka jatkui kolmekymmentä kilometriä vielä erinomaisen hyvää tietä.

Sen jälkeen aikoikin aikamoinen rynkytys. Mika tunsi jo isolla tiellä, että iskari ei pelannut kunnolla ja tällä huonolla tiellä tunne voimistui. Ajettiin älyttömästä korvessa keskellä ei mitään yli viisikymmentä kilometriä. Alkoi pikku hiljaa kalmimaan, että minne asti iskari oikein kestää. Tämän osuuden jälkeen tie parani ja vaihteli hyvästä aina keskinkertaiseen, mutta monttuja piisasi eikä niitä kaikkia voinut mitenkään kiertää. Iskarin tuntui koko ajan pahemmalle. Alustan puolesta vasta lanattu parinkymmenen sentin sora tarjosi suurimmat ajotaidoilliset haasteet. Teitä täällä ajettiin ihan tiekarhulla. Soraa oli ja keskivalli oli melkoinen.

Päivän kohteeseen oli enää jäljellä 160km kun Mikan iskari tekee lopullisen tiltin ja pohjaa niin pahasti, että sivulaukkujen kannakerauta repeää irti. Rauta on oikeasti muovia, mutta poikki se napsahtaa. Onneksi Sami tulee perästä ja huomaa, että toinen laukuista pyöriii pitkin tietä. Siitä ne ongelmat sitten alkoivat. Saimme parsittua laukut kyytiin liinojen ja nippusiteiden avulla. Parsimisen aikana sadekin oli lakannut, mutta olimme sen verran kylmissään, että jätimme sadevarusteet päälle.

Päivä oli jo pitkällä jossain puoli kuuden tietämillä ja ei oltu vielä löydetty vessaa. Täällä kun tuppaa huoltoasemien vessat olemaan huusseja joissa on vain reikä lattiassa ja haju hirveä. Eikä mikään takaa, että kavereiden tähtäys on kunnossa vaan tavaraa on yleensä myöskin ympäri lattiaa. Seuraava target on toilet!

Vihdoin löysimme toiletin ja helpotus oli suuri. Samalla jututimme myöskin paikallisia, jotka tarjosivat apua ja majoitusta. Emme tällä kertaa siihen kuitenkaan jääneet vaan jatkoimme matkaa vähän edemmäs Krasnoshchekovo kylään saakka. Lähdettyämme liikkeelle saimme nauttia hienoista peltoaukeista ja upeasta auringon laskusta.

Kylästä löysimme Svetlana-nimisen motellin, jossa oli huoneita kolmea eri kokoa: pieni, keskikokoinen ja suuri. Otimme tietysti suuren, että saamme edes jotain varusteet kuivamaan pitkin lattiaa. Majatalossa oli myös käytävän varrella sisävessa sekä lämmin suihku. Tarjoiltiinpa siellä vielä matkalaisille illallinen ja saimme kotiinviemisiksi talon omaa teetä ja hunajaa.

Illallisen jälkeen painuimme aika nopeasti pehkuihin. Mika vielä illalla selvitteli ja laitteli viestejä VK:n kautta Semeyn henkilöille. Sieltä ei löytynyt yhtään motoristikerhoa, mutta BMW autokerho löytyi. Sinne viestiä menikin ja sitten vaan pidetään peukut pystyssä että saadaan vastauksia eikä huomenna tarvitse lähteä Kazakstaniin ilman suunnitelmaa. Tarkoitushan on mennä Semeyhin, joka on yli 300 000 asukkaan kaupunki, etsimään Mikan pyörään korjaajaa. Nyt sillä ajaminen oli jo todella hankalaa.

Päivä oli todella raskas: koko päivä vesisadetta, 600km/11h, kalustovauriot… Vaikka haasteita on, eniten harmittaa vesisade. Nyt vastoinkäymisten kautta ainakin seikkailupisteet nousivat kerralla uudelle tasolla. Huomenna kohti Semeytä, toivoen että meillä vastataan VK:sta ja että kalusto kestäisi perille asti. Kotiin asti Mikan pyörällä ei enää ajeta ilman korjausta, se on varmaa se.

Leave a Reply