Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2018 Reissut

Altai 2018 D13

Tänään oli sitten ennakkotiedoista poiketen tiedossa pyöräremppaa. Meidät pyydettiin tulemaan verstaalle kymmenen aikaan, jolloin iskari olisi mahdollisesti kunnossa. Heräsimme hyvissä ajoin ja lähdimme käppäilemään hotellin ympäristössä etsien jotain hyvää aamupalapaikkaa. Hotellissa sitä ei haluttu syödä, eikä tiedä olisiko sitä ollut edes tarjollakaan.

Hotellin highwayta käppäillessä huomasimme ravintolan joka oli potentiaalinen kohde. Menimme sisään. Tietty siellä ei ollut englannin taitoista eikä menuakaan ollut kuin paikallisella kielellä. Eipä siinä auttanut edes umpisurkea venäjänä, mitään tolkkua ei listasta näin ollen saatu. Vasta vähän aikaa säädettyä ravintoloitsija antoi kuvilla varustetut menut. Sieltä tilasimme aika perussetin: kanaa ja riisiä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Myöskin ravintolan kevyeen viemärin tuoksuun tottui kohtuullisen nopeasti ja ruoka teki kauppansa.

Saimme tietää, että meidän ei kannata mennä verstaalle kymmeneksi, koska Sergeykään ei ole vielä siellä. Hän on toisaalla yrittämässä korjata iskaria. Näinpä pienen lähialuekierroksen jälkeen nappasimme taksin näppärästi yandexilla ja suunnistimme Semeyn ytimeen. Taksikyyti maksoi peräti vähän päälle euron. Käytimme taksia, vaikka Tolik oli kertonut, että voisimme tarvittaessa käyttää hänen kuljettajaansa ja autoa päivällä liikkumiseen. Emme tietenkään halunneet vaivata häntä määräänsä enempää.

Kiertelimme kävellen keskustassa ympäriinsä ja kolusimme läpi basaareja. Keskustaan tullessa Mikalla jäi kännykkä taksiin, mutta onneksi siellä oli niin paljon ruuhkaa, että taksi ei ollut kerinnyt kovin kauas vielä lähteä. Siitä se olisikin soppa syntynyt kun taksikin oli tilattu Mikan puhelimella eli tietoa taksista ei olisi mistään saatu.

Emme osanneet ostaa mitään krääsää kaupunkilta vaan pörräsimme vain ympäriinsä. Aikamoinen hulina siellä oli näin arkipäivänäkin. Kaikkea sieltä keskustasta löytyi aina rautaromusta merkkiliikkeisiin, kopiotuotteista puhumattakaan. Kyllä tämä olisi perusshoppaajan paratiisi, hinnat ovat varsin maltilliset.

Kierrellessä saimme tiedon, että voisimme tulla verstaalle. Joten eikun taksi alle ja kohti verstasta. Ei kyllä liikaa voi kehua, miten hyvin yandex pelaa! Verstaalla olikin sitten testin ja totuudenhetken aika. Mika asenteli vielä osat paikalleen ja sitten testaamaan. Voihan harmi!! Ajotuntuma oli ihan kauhea ja pikku lenkin jälkeen myöskin öljyä valui iskarista pihalle. Kovasta yrityksestä sekä uudestaan sorvatuista osista huolimatta iskari ei pelannut. Iskarista puuttui myöskin kokonaan vastapaine, joten paluuvaimennus puuttui täysin. Näinpä takapyörä hakkasi pienimmässäkin montussa todella pahasti. Sergey oli tehnyt todella mahtavaa työtä ja välys iskarista oli poissa, mutta voimat ovat todella suuret ja näinpä iskari vuotaa vähän, eikä se tule kestämään pitkää matkaa.

Seuraavaksi suunniteltiin Hondan vastaavan merkkistä iskaria rikkonaisen tilalle, mutta sitä ei olisi saanut paikalleen edes hitsaamalla osia yhteen. Ainut vaihtoehto oli laittaa kumia jousien väliin, jolla Mika pääsisi mahdollisesti tulemaan pyörällä kotiin. Kumiksi valikoitui hydrauliletku, josta pätkiä tekemällä saataisiin vähän valmennusta aikaiseksi. Töiden lomassa laitettiin viestiä Tolikille ja hän saapuikin nopeasti paikalle. Tolikilla oli vaihtoehto: lähtisimme verstaalle jotka tekevät kumista kaikenlaista auton puslista lähtien. Kumina he käyttävät vanhoja traktorin renkaita. Näinpä lähdimme iskarin kanssa Tolikin kuskin kyydissä kohti verstasta.

Kun saavuimme perille Tolik kutsui paikkaa ghetto autokorjaamoksi. Siellä pienen selvittelyn jälkeen alkoi todella näppäräsorminen kaveri hommiin. Vähän olosuhteet olivat semmoiset, että ihan ei suomessa ehkä onnistuisi. Täälläkin kaverin piti käydä välillä hengittämässä ulkona raikasta ilmaa. Siihen se alkoi sitten syntyä: kumipuslia jousien väliin vaimentamaan iskuja. Ihan mieletöntä työtä ja mitkä tavat työ oli suorittaa. On se vaan hieno ihailla ammattimaisen käsityöläisen jälkeä. Kaveri tekee päätyökseen mm. uusia kumipuslia autojen tukivarsiin, tulee kuulemma parempia kuin uusista. Hienoa työtä, näin ei tarvitse aina ostaa uusia rautaosia. Arvostamme!! Suomessahan tämä ei ole mahdollista, vaan aina pitää ostaa uutta ja näin tuhlata luontoa, höh!

Iskarin virittelyn jälkeen ajoimme verstaalle missä asennus viimeisteltiin rautalangoilla sekä jesarilla. Aika hyvännäköinen paketti siitä tuli, sitten vaan asentamaan paikalleen ja testaamaan. Vaikka Tolikilla oli kiire hän halusi jäädä katsomaan toimiiko patentti. Hän perui meidän takia jopa englannin kielen kurssinsa ja taisipa vähän jäädä töitäkin tekemättä kun pomo välillä soitteli. Ei voi kun arvostaa kaverin auttamishalua. Koeajolla selvisi, että iskari on hirveä ajaa montuissa, mutta tällä on pakko lähteä liikenteeseen. Tällä hetkellä ei asialle voi muutakaan ja lähin mahdollinen apu olisi Novosibirskissä. Jos menisimme sinne, niin ottaisimme aikatavalla takapakkia ja sitä emme halunneet. Joten pläni oli: aamulla matkaan ja kohti Astanaa. Saas nähdä miten travellereiden käy…

Illalla kävimme vielä vetäisemässä keskustassa pitsat. Ihan ei ollut varmuutta mitä se pitsa sisälsi, mutta taasen nälkäisille matkalaisille maistui vallan mainiosti. Emme saaneet tolkkua listasta kunnolla, eikä nälän takia jaksanut sana kerrallaan alkaa kääntämäänkään.

Pitsan jälkeen teimme vielä pienen kävelylenkin keskustassa ja nautimme jälkiruokajuomat oikein viihtyisän tuntuisessa paikassa. Juomien jälkeen suuntasimme hotellille. Mika kaatuikin melkein heti vuoteeseen ja Sami vielä bloggaili vähän aikaa.

Vaikka päivän aikana ei edetty, oli kiva tutustua Semeyn kaupunkiin ja vähän rassailla mopoa. Huomenna olisi totuuden aika ja lähdetään matkaan. Nyt tarvitaan lepoa, edessä on tiukka päivä…

Sergey ja Tolik, arvostamme erittäin korkealle kaiken teiltä saamamme avun. Kun tulette suomeen tiedätte numerot minne soittaa!! Sauna on lämmin…

Leave a Reply