Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2018 Reissut

Altai 2018 D16

Kostanay-Ufa 690km, 11h

Ufa 1100000 asukasta.

Liikkeelle lähdettiin vähän vaille puoli kymmenen viileässä säässä ja ilmassa leijui koko ajan sateen uhka. Sami laittoikin heti kylmän kelin sekä sateen uhkan vuoksi päälle sadeasun. Mika tyytyi laittamaan vain lämpimämmän merinokerraston ja jätti vielä riskillä sadeasun pois. Sadeasu ei ole oikein kummankaan mieleen, koska se päällä on niin kömpelö liikkua ja asioida huoltoasemilla.

Rajalle ajeltiin kohtuullisen reippaasti, koska tasaisessa peltomaisemassa ei juurikaan riittänyt mitään uutta ihmeteltävää. Aamun tankkauksen jälkeen porhallettiinkin suoraan rajalle noin 180km matka ilman stoppeja. Rajan läheisyydessä kelikin alkoi pikkuhiljaa paranemaan, mutta vaikka aurinko paistoi keli oli viileä.

Rajalle saapuessa siellä oli todella pitkä jono. Emme jääneet kuitenkaan arpomaan jonon hännille vaan kurvailimme suoraan jonon keulalle. Jotain pominaa kuului jostain autoista rajahekilökunnan suuntaan. Emme tiedä kohdistuiko se meihin vai mihin, mutta henkilökunta ohjasi meitä eteenpäin, kuten kansainvälinen käytäntö on: mopolla saa mennä ekaksi. Nämä on taasen näitä mopoilun mukavuuksia, ei tartte turhaan jonotella vaan pääsee suoraan keulalle.

Ensin oli vuorossa Kazakstanin raja, jossa ei hirveästi laukkuja tarkasteltu ja muutoinkin rajamuodollisuudet menivät varsin helposti. Venäjän puolella saimme ekasta rajakopista täytettäväksi migraatiokortit, jotka täytimme ja painelimme passintarkastuspisteelle. Saimme siitä leimat passeihin ja puolet migraatiokorteista otettiin pois sekä puoliskot leimattiin. Samassa pisteessä tarkastettiin pyörät ja tarkastuksen jälkeen pyörä siirrätettiin pois tarkastusalueelta. Sen jälkeen meidät opastettiin seuraavaan passintarkastuskoppiin. Sitä vähän ihmettelimme, että miksi näin ja miksi ei ole tullitarkastusta, vaan on kaksi passien tarkastusta.

Toisella passitarkastuksella Samilla oli ongelmia ja virkailija täytti uudestaan Samin migraatiokortin. Emme ymmärtäneet mikä on vikana, vaikka asiaa tiedusteltiin muiltakin jonossa olleilta. Virkailija leimasi uuden kortin ja antoi uudenkin puolikkaan takaisin. Samilla oli nyt kaksi migraatiokortin puolikasta mutta ei yhtään pyörää koskevaa dokumenttia, mikä leimataan yleensä tullitarkastuspisteestä. Sami siitä kyseli virkailijoilta ja muilta jonossa olevilta henkilöiltä, mutta kuulemma näin pitää toimia: molemmissa passin tarkastuksissa pitää käydä, mutta tullitarkastusta ei ole.

Mikan passin tarkastuksessa homma alkaa selviämään. Virkailijan tarkastellessa Mikan passia hän huomaa, että Mikalla on jo leima maahantulosta tälle päivälle!! Sami kutsutaan välittömästi takaisin rajatarkastuspisteen toiselta puolen. Vähän aikaa siinä naureskellaan vaikka ei sanoja ymmärretäkään. Olimme suorittamasta toista kertaa passien tarkastusta ja Samille se oli tehtykin. Samin passissa oli kaksi maahantulo leimaa ja Samilla oli kaksi leimattua migraatiokorttia!! Mikalle virhettä ei kerinnyt tapahtua ja Mika selvisi rajasta ”helpolla”. Samin toinen migraatiokortti otettiin pois ja passin toinen leima mitätöitiin jollakin tekstillä. Näinpä kahteen kertaan jonotetun passintarkastuksen jälkeen pääsimme jatkaamaan matkaa.

Tämän passintarkastus seikkailunkin kanssa meillä meni vain puolitoista tuntia rajalla. Hienosti mopot ohjattiin joka paikassa jonojen ohi virkailijoiden toimesta, eikä missään tarvinnut turhaa jonotella. Tämä oli hieno rajanylityspaikka.

Keli jatkui aurinkoisena, mutta kylmänä. Melkein heti rajan jälkeen muuttuivat maisemat kuin taikaiskusta. Alkoi metsää ilmestymään sekä mutkia ja mäkiä. Korkeimmillaan käytiin jopa vähän vajaassa kilometrin korkeudessakin. Matkan tekeminen oli vähän mukavampaa vaihtelevassa maastossa, kuin naapurin aakeella laakeella. Jotenkin Venäjälle saapumisesta tuli kotoinen olo molemmilla travellerille, aika erikoista. Rajan jälkeen paineltiin huoltsikalle ja vetäisimme perus kenttälounaan.

Lounaan jälkeen upotimme kohtuullisella tahdilla kilometrejä, tiestön kunto vaihteli vain vähän ollen pääsääntöisesti hyvä. Harmillisesti 180km kilometriä ennen Ufaa Mikan iskari puhaltaa kaikki öljynsä pihalle. Tähän asti pyörä on ollut kehno ajettava, mutta nyt se tuntui ihan mahdottomalle. Pieninkin heitto tiessä saa pyörän vaappumaan kuin kiikkutuolin. Tiessä olevat kiharat saavat takapyörän taasen pomppimaan helposti ilmassa. Ja kun veto on koko ajan päälle meno ei kuulosta, eikä tunnukaan kovinkaan terveeltä. Näinpä Semeyssä tehty patentti ja öljyjen lisäys kesti aika lähelle 2500km. Aika hyvin, mutta ihan kotiin asti se ei kestänyt. Nyt jatkossa mennään vain jousen ja kumipuslavirityksen varassa, mitään muuta vaimennusta ei ole tarjolla. Aikamoista nilkuttamista on siis tiedossa. Eniten jännittää muiden osien puolesta kuten perä ja takahaarukka, miten ne kestävät iskunvaimentamattoman takapyörän pomppimista.

Päivän lopun kruunasi kymmeniä kilometrejä pitkät letkat. Tiet olivat sen verran kapeita, että siellä ei päässyt ohi edes penkereellä. Päivän viimeisteli 50km ennen loppua alkanut vesisade. Sade ei kestänyt kauaa, mutta keli oli sen verran viileä ja varusteet kerkesivät vähän kastua ennen sadeasujen laittoa, joten hotellille saavuimme sadeasuissa.

Hotellilla olikin häät ja muutenkaan paikka ei näyttänyt oikein tyypilliselle motoristi paikalle. Ainakin saimme pihaan kaarettaessa hääseurueen täyden huomion. Hotelli oli siis todella hieno ja huonekin oli hyvä. Ennen kuin lähdimme kaupungille syömään Mika pesaisi vaateet kuivamaan. Lavuaarissa ei ollut tulppaa vaan sen virkaa hoiti muovipussi. Pyykit tuli ainakin jollakin tasolla pestyä.

Arvoimme ravintolan ja suunnistimme sinne yandexilla tilatulla taksilla. Ravintolassa vetäisimme kunnon illallisen, jonka jälkeen painuimme hotellille nukkumaan. Ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista. Ravintola oli eräittäin siisti ja viihtyisä, kyllä meidän kelpasi.

Huomenna olisi edessä lyhyt, noin 700km siirtymä ilman erikoisuuksia ja päätimmekin että aamulla nukutaan vähän pidempään. Saisimme myöskin kahden tunnin aikaerohyödyn, joten mitään kiirettä aamulla ei olisi. Päivä oli aika raskas vaikka tie ei ollutkaan hirveän haastava. Aikaa 690km matkaan käytettiin 11 tuntia. Nyt oli aihetta vähän nukkua enemmän.

Leave a Reply