Moskova-Pietari 700km, 9h
Pietari 5000000 asukasta.
Liikkeelle lähdettiin tänään vähän vaille kahdeksan, koleassa säässä. Pääsimme pikaisesti majoituksesta M10 tielle, noin 10 minuutissa. Kukahan näitä majoituksia suunnittelee, kun niin hyvin vältytään aamuruuhkista, joita olisi voinut kuvitella Moskovankin kokoisessa kylässä olevan.
Päivän painoimme tulemaan kuin tuulispäät teitä M10 ja M11, joista jälkimmäinen oli tiemaksullinen tie. Nuista teistä ei jäänyt mitään kerrottavaa, kuin että nopeudet oli suuria ja koleassa säässä molempia palelti ihan pirusti. Vaatetusta ei alettu lisäämään ja keli lämpini edes siedettäväksi loppua kohti. Muutenkin lopussa oli onneksi vähän aktiviteettia, ettei päivän ajo-osuus jäänyt ihan pelkäksi motarin painamiseksi.
Bensa-asemat olivat todella harvassa ja saavuimme yhteen tankkaukseen pelkillä höyryillä. Aseman virkaa hoisivat tilatankit merikonteissa tien varressa. Paikalla oli yksi myyjä, mutta muuten bensaa sai suoraan kortilla. Tietenkään meidän suomalaiset kortit eivät käyneet vaikka kaivettiin molemmat vielä varakortitkin esille. Millään kortilla ei tätin mukaan ollut katetta. Sehän ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Myyjä buuttaili win95 bensa-automaatin koneen moneen kertaan, mutta tuloksetta. Onneksi ystävällinen herrasmies tarjoutui maksamaan omalla kortillaan bensan kun annoimme hänelle käteistä. Saimme sähläyksellä aikamoisen ruuhkan aikaan asemalle.
Samaisella asemalla teimme myöskin kenttälounaan, koska siinä oli ihan pöydät sitä varten. Samoin festaritason pajamajat löytyivät ihan vierestä. Taasen lounaalla haisi vähän pahalle ja vessat olivat niin siivottomat, että ei niissä voinut käydä. Tämä vessa-asia olisi kyllä hyvä saada tässä maassa kuntoon, ihan uskomatonta.
Hotelliin oli helppo saapua, vaikka siitä on Nevski prospektille vain kivenheitto. Taas saatiin ihmetellä, että kuka näitä majoituksia valitsee ja suunnittelee reittejä. Tylsän päivän jälkeen helppo saapuminen majoitukseen kuitenkin kelpasi matkalaisille. Majoituksesta oli jopa logot tielle, joten satuimme kerralla oikeaan paikkaan.
Perille saavuttiin viiden aikoihin, joten 700km siirtymään käytimme aikaa 9 tuntia kaikkine taukoineen. Eniten aikaa hupuloitiin yllä mainitussa tankkausepisodissa. Olimme silti kuitenkin hyvissä ajoin perillä ja voisimme käydä rauhassa syömässä.
Kävimme viemässä kamat huoneeseen ja suihkussa, jonka jälkeen lähdimme syömään. Tälläkin kertaa otimme vähän luksusta ja tilasimme Comfort+ taksin, saattoi olla ruuhkaa ja lämmintä, joten ilmastoitu kiesi oli hyvä olla alla. Nyt autoksi sattui vielä molemmille mieleinen merkki, joten mikäs se oli kyydistä ihailla Pietaria ilta-auringossa.
Ravintolassa ei ollut muita asiakkaita, joten saimme ruokaa odotellessa yksityiskierroksen ravintolaan. Kävimme myöskin tutustumassa VIP-tiloihin, joista on hienot näkymät Neva-joelle. Samalla tarjoilija kertoi myöskin vähän ravintolasta ja koko ketjusta. Ravintola oli hieno ja viihtyisä sekä ruoka oli erinomaista travellereiden mielestä. Tähän dinneriin on travellereiden hyvä päättää yhteiset illat. Otettiinpa reissun päätteeksi maljat ja muisteltiin vähän menneitä tapahtumia.
Päivällisen jälkeen kävimme kävelemässä vielä vähän Nevskillä, vaikka keli oli viileä. Nevski ja koko Pietari vaikutti Moskovaa paljon eläväisemmälle ja jotenkin kotoisammalle. Kotoisuus johtunee varmaan osin siitä että täällä ei katukuvassa näy ihan niin paljon isojen maastureiden omistajia. Tuntui kuin olisi ollut kotikaupungissa, vaikka porukkaa olikin aika paljon enemmän.
Käppäilyn jälkeen painuimme majoitukseen lepäämään. Menihän se siinä käppäillessä homma seuraavan vuorokauden puolelle, mutta huomenna onkin vain pikainen siirtymä kotiin. Ja kyseessä on reissun viimeinen ilta ja sitä pitää aina vähän juhlistaa.
Näin reissu on nivottu kasaan, on kotiin siirtymisen vuoro. Näyttää sille, että kalustokin kestää vielä viimeisen siirtymän yhdessä kasassa.
Kotijoukot olkaa valmiina, täältä tullaan!
Leave a Reply