Reissu alkoi hienosti ja etukäteisjännitys muuttui nopeasti matkanteosta nauttimiseksi. Ensimmäiset päivät olivat jälkikäteen ajatellen melkoista siirtymää mutta alkuinnostuksessa sellaista tunnetta ei juuri päässyt tulemaan kuin ehkä hetkellisesti vesisateessa ajaessa.
Menomatkan kohokohdaksi nousi Euroopan ja Aasian raja Jekaterinburgissa. Se oli mukava ”leima ajopäiväkirjaan” ja siitä tuli heti tunne että ollaan aika pitkällä reissulla!
Barnauliin saapuminen tuntui saavutukselta sillä nyt menosiirtymä oli takana ja oltiin ”kohteessa”. Barnaul osoittautui hienoksi paikaksi ja varsinkin uudet ystävämme siellä, Seriyoga, Xsenia, Dennis, Natalia ja Andrey olivat huikean ystävällisiä ja avuliaita ja ottivat meidät vastaan kuin perheenjäsenet! Tämä jos mikä on mahtava esimerkki venäläisestä vieraanvaraisuudesta. Olemme heille ikuisesti kiitollisia!
Altai-vuoristo, sitä on vaikea kuvailla sanoin eivätkä kuvatkaan tee sille oikeutta. Uskomattoman upea paikka! Maisemat ovat mahtavat jo päätieltä käsin ja me pääsimme lisäksi muutamaan otteeseen upeisiin paikkoihin sivuteillä ja varsinkin Teletskoye-järvelle mennessä. Ennakkoon tehty selvitystyö maksoi itsensä hienosti takaisin!
On tavallaan tosi hölmöä ajaa yli 4500km suuntaansa käydäkseen jossain paikassa mutta se kannatti ehdottomasti, sen verran upea Altai on! Ja jotenkin tuntuu että kävimme siellä oikeaan aikaan, turismi on selvästi lisääntymään päin joten maisema voi muuttua lähitulevaisuudessa.
Toki Altailla saimme kokea vähän vastoinkäymisiäkin teknisten murheiden muodossa ja ne sitten vaikuttivat myös loppumatkan suunnitelmiin. Mutta kuten Samilla on tapana sanoa, seikkailu alkaa siitä kun suunnitelma pettää!
Ja tälläkin kertaa tapasimme Kazakstanissa upeita ihmisiä, Tolikin, Sergeyn ja Olgan, sen ansiosta että suunnitelma petti. He ovat todella ystävällisiä ja avuliaita, on uskomaton tunne kun ventovieraana turistina saa apua pyyteettömästi! Kiitos heille, ja toivottavasti tapaamme joskus uudelleen!
Teknisten ongelmien vuoksi meillä jäi tällä kertaa käymättä Semipalatinskissa entisellä neuvostoliiton ydinasetestialueella mutta näimme sen lähistöltä aavekaupungin ja -lentokentän. Vaikuttavia näkyjä molemmat!
Paluumatka oli sitten jälleen siirtymää ja toki tekniikan kestämisen epävarmuus toi siihen oman lisämausteensa. Paluumatkan nähtävyys oli Moskova jossa riittikin kuuluisia paikkoja. Ne olivat keskustassa yllättävän pienellä alueella. Tänne olisi joskus mukava tulla perheenkin kanssa kaupunkilomalle, samoin myös Astana olisi kiinnostava kaupunkilomakohde.
Oli hienoa havaita että pystyy ajamaan pitkiä matkoja päivästä toiseen sekä kuskin että kaluston puolesta ja vieläpä nauttimaan siitä. Toki ideaalitilanteessa olisi enemmän aikaa tällaiselle reissulle ja ehtisi kiiruhtaa hitaammin.
Matkalle kertyi kaikkiaan 11800km ja 18 ajopäivää, yhteensä päiviä kertyi 21 eli tasan kolme viikkoa, kuten oli suunniteltukin.
Mika
Kiitokset ensin kaikille reissun mahdollistajille. Ei se ole helppoa järjestellä niin koti- kuin työasioita siihen malliin, että voi kolme viikkoa olla mediapimennossa mopoilemassa. Vaikka käytössä oli aina paikallisia puhelinliittymiä, ei yhteydenpito ollut silti aina kovin helppoa. Näistä huolimatta reissu vaan kuitenkin tehtiin.
Samoin kiitokset huikealle matkaseuralle ja mahtavalle suunnittelijalle Samille. Samin panostus reittisuunnitteluun oli tällä kertaa vertaansa vailla ja kotiläksyt oli tehty todella mallikkaasti. Ajankäyttö etukäteisvalmisteluihin oli aika suuri.
Reissusta itselle jäi mieleen eniten laskeutuminen kapeaa hiekkatietä puolitoista kilometriä Chulysman-laakson pohjalle. Siinä sai kieli keskellä suuta ajella ja varoen jarrutella etujarrulla, ettei kurvit mene pitkäksi tai pyörä lähde alta. Tietenkin tulen aina muistamaan myöskin pyörän ongelmiin liittyvän episodin kaikkine vaiheineen.
Opiksi voisi ottaa pakkaukseen liittyviä asioita. Vaikka nyttenkään ei ollut yhtään tavaraa mitä ei olisi käyttänyt mukana, niin jotain voisi yrittää keventää. Työkalut ja varaosat sekä niiden tarpeellisuus pitää käydä läpi ennen seuraavaa reissua. Samoin pakkaaminen pyörään pitää suunnitella uudestaan. Uudet pehmeät laukut onkin jo tilattu ja kiinteää työkalulaatikkoa sekä uusia laukkujen tukirautoja jo kovasti suunnitellaan. Näin saadaan pyörä paremmin balanssiin.
Hieno reissu ja paljon elämyksiä,
Kiitos!
Sami
Etukäteen odotin reissua kovasti ja paljon tuli tehtyä myös valmistelua. Kilometrejä oli edessä niin paljon ettei voinut jättää mitään sattuman varaan pyörän huoltamisen suhteen. Samoin mukaanlähtevä varustus piti miettiä huolella. Toisaalta kuorma pitäisi olla mahdollisimman kevyt mutta toisaalta mitään matkan jatkamisen kannalta tärkeää ei saisi jäädä pois esim. työkaluista. Olen tosi tyytyväinen, lukuunottamatta sytytystulppia (joista minun pyörän käyntihäiriöt siis johtuivat) kaikki toimi hienosti ja varustuskin oli melko optimaalinen. Toki aina voi keventää hieman mutta ei mukana mitään ylimääräistä ollut.
Reissu tuntuu kaiken kaikkiaan upealta ja Altain maisemat kyllä kruunasivat kaiken. Katun-joki, Chulyshman-laakso ja Teletskoye-järvi jäävät mieleen ikuisesti reissun kohokohtina.
Uskomaton reissu ja kotiin selvittiin ehjänä! Matkaseura oli tälläkin kertaa parasta A-luokkaa, ollaan me Mika aikamoinen tiimi. Kiitos!
Ja kiitos kaikille matkan aikana tapaamillemme ihmisille ja varsinkin edellä mainituille uusille ystäville Barnaulissa ja Semeyssä!
Ja kaikkein suurin kiitos kotijoukoille että päästitte lähtemään ja otitte avosylin vastaan
reissun jälkeen 🙂
Leave a Reply