Nyt kun Mikakin on hommannut talviharjoitteluun soveltuvaa kalustoa, ei ole enää kauden kanssa mitään ongelmia. Ajamaan pääsee aina riippumatta vuodenajasta. Toki ajaminen on talvella erilaista kuin kesällä, eikä reissuja silloin tehdä. Talvella onkin hyvää aikaa hioa ajotaitoja. Mikalla on tarkoituksena saada vähän ajotuntumaa lisää sekä rohkeutta pyörän käsittelyyn.
Viikonloppuna sain vihdoin valmiiksi kaluston säilytys-/huoltopajan, joten sen jälkeen pääsin varsinaisen pyörän kunnostamisen ja ajamisen kimppuun. Tähän asti on ollut huono jäätilanne, joten ajoharjoittelun aloittaminen ei ole viivästynyt rakennusprojektin vuoksi.
Kyllä lämmitettävässä pajassa kelpaa mopedeja huoltaa.
Ennen ajon aloittamista pyörään piti vaihtaa piikkirenkaat. Sainkin takapyörästä irrotettua nappulakumin pois. Irrottaminen se oli sen verta suuritöinen, että piikkien paikalleen laittamisen ulkoistin rengasliikkeelle. Rengasta irrottaessa meinasi työkalut vääntyä mutkalle ja sisuskumikin siinä hajosi entisestään. Muutenkin piikkien kanssa työskentely on aavistuksen haastavaa, tahtovat repiä joka paikan rikki. Renkaiden kuljettelu peräkontissakin on jo oma hommansa, koska piikit tahtovat repiä kaikki muuta tavarat pilalle. Onneksi kuljetuksesta selvisin repeytyneillä hanskoilla.
Piikkirenkaat on aika piikkiset.
Piikkirenkaita asentaessa alle samalla vaihtui edellisen omistajan eturenkaaseen sijoittama mutteri viralliseen väliholkkiin. Mutteri ei ollut aivan oikean levyinen ja jarrulevy pääsi hankaamaan pientä lastua jarrusatulasta. Renkaiden laitossa ei muuten ollut mitään ongelmia. Takarenkaan säätömutterit vaan vähän ihmetyttää, kun niitä ei oikein normaali lenkkiavaimella pääse säätämään. Pitää selvittää onko sinnekin laitettu joku oma viritys.
Sitten vaan pyörä käyntiin muutaman viikon tauon jälkeen. Kun käynnistin pyörän se alkoi valuttamaan bensaa voimakkaasti lattialle. Pyörä oli pakko sammuttaa ja bensahana sulkea. Aina kun avasin bensahanan, alkoi bensa valua suoraan lattialle. Pikaisen selvittelyn jälkeen huomasin, että vuoto tulee kaasuttimesta, joka tulvi voimakkaasti. Käytännössä kaikki bensa valui pihalle saamaa vauhtia kun se tuli tankista ulos.
Eihän siinä auttanut muuta kuin purkaa kaasutin osiksi ja lähteä etsimään tulvimisen aiheuttajaa. Ajattelin samalla vaihtaa isommat suuttimet, kun kelikin on viilentynyt sitten edellisen ajokerran. Pääsuutinta kiristäessä turvauduin pihteihin ja se oli kyllä virhe. Pihdillä kevyesti kääntäen pääsuutin katkesi ja suuttimen kierreosa jäi kaasuttimen rungon sisälle. Aavistuksen keljutti! Aikani sitä yrittäessä tonkia luovutin homman. Onneksi meillä oli vieraita paikalla ja vieraiden auton takakontista sattui hirveällä tuurilla löytymään pieni vastakierretappi. Vastakierretapilla pääsuuttimen kierreosa irtosi vaivatta.
Kaasutinta tutkiessa uimuri kyllä liikkui normaalisti, mutta venttiili ei mennyt kiinni. Bensaletkun liittimestä puhaltaessa homma oli selvä, ilmaa virtasi koko ajan läpi riippumatta uimurin asennosta. Kun paineilmaa ei ollut käytössä pääsin puhaltelemaan suulla ilmaa liittimeen ja bensa maistuikin hyvälle. Bensan tuloventtiilin alle oli päässyt jostain kumin tai muovin palanen, joten bensaa/ilmaa tuli koko ajan kaasuttimeen riippumatta uimurin asennosta. Roska pois ja kaasutin kasaan uudella pääsuuttimella varustettuna. Sitten vaan ensimmäistä kertaa kokeilemaan miten se jäällä ajaminen onnistuu.
Puitteet ensi kosketukseen jäällä olivat mahtavat.
Pyörän tyhjäkäynti on vielä aika hukassa. Se käy välillä liian kovaa ja välillä meinaa sammua, häiritsee aavistuksen ajamista ja hankaloittaa vähän liikkeellelähtöä. Kaasuttimeen on tarkoitus ostaa korjaussarja sekä siihen käypänen neula. Purkaessa huomasin, että siinä on eri kaasuttimesta otettu neula. Tarkoitus on palauttaa pyörä mahdollisimman vakioksi, että säätäminen onnistuu helpommin. Nyt siinä on vähän erikoiset suuttimet ja neula käytössä. Myöskin tehoputki olisi tarkoitus vaihtaa vakioon, vaikkakin tehoputken ei pitäisi vaikuttaa säätöihin juurikaan.
Huonosti toimiva tyhjäkäynti ei kuitenkaan estä suorittamasta koeajolenkkiä. Ilta testiajolle oli jo vähän hämärtynyt, mutta näkyvyys oli kuitenkin hyvä, vaikka pyörässä ei valoja olekaan.
Vähän oli jännää päästä ajamaan jäällä. Piikkirenkaiden pito on huikea ja pyörä nostaakin keulaa varsin herkästi. Tuntuman hakeminen näin ensimmäisellä kerralla oli lähinnä suoran ajamista ja vähän 180 pyöräytyksen harjoittelua. Pyöräytyksessä pyörä meinaa väkisinkin karata alta, koska pitoa ei tahdo saada murrettua. Kierroksia koneessa pitää olla todella paljon, että takarenkaan pito murtuu. Harjoittelu tässäkin on paikallaan.
Muutaman siivun jälkeen ajoin pyörän takaisin talliin ja lähdin uutta vuotta vastaanottamaan. Ensi kosketus oli kuitenkin mukava ja tätä tarvittiin lisää, koska ajotaito ei todellakaan ole kovin kummoinen.
Seuraavana päivänä pääsin jo vähän ”vauhtiin”. Suoran vetojen lisäksi aloitin kurvailun. Sain pyörän muutaman kerran ihan mukavasti taittumaan kaarteeseen. Vielä jäälle ei ole rataa tehtynä, vaan harjoittelussa on käytössä koko lammen jää. Rata on tarkoitus aurata kunhan ajotuntumaa on sen verran, että kaarteiden ajaminen alkaa sujumaan. Selkeästi huomasin, että oikealle kaarteen ajaminen on merkittävästi hankalampaa kuin vasemmalle kaarrettaessa. Toki molemmissa suunnissa riittää vielä paljon hiomista.
Pääsin kuitenkin pyörittämään kahdeksikkoa ja tuntumaa alkoi tulemaan. Harjoittelua täytyy kuitenkin jatkaa ja paljon on vielä opittavaa, onneksi opettelu ei ole vastenmielistä. Kurvailu oli erittäin hauskaa ja kyllähän siinä vähän hikikin pukkasi tulemaan. Kyllä se kuntoilusta käy, kannattaa kokeilla.
Kevyttä kurvailua.
Jäältä poistuttaessa on vastassa pelto sekä pienoinen ylämäki joka on enemmän tai vähemmän lumen peitossa ja urilla. Sen ajaminen on kanssa hyvää harjoitusta. Siinä tuli voimakkaasti esille kaksitahdin ongelma eli väännön puute. Toinen suurempi ongelma on tietysti ajotaito. Kun mäkeen ei uskalla mennä riittävällä vauhdilla ja vauhti loppuu kesken, on aikamoisia haasteita edessä. Kun yrittää lähteä mäestä liikkeelle on kaasua laitettava aika paljon. Liikkeelle ei pääse oikein kytkintä luistattamalla ja vääntämällä, vaan kytkin pitää päästää nopeasti. Tämä on merkittävä ero bemmuun, jolla pääsee väännättämällä kyllä aina liikenteeseen. Tämän seurauksena, jos takapyörältä ei murru pito, niin meno on aika reipasta. Siinä meinasinkin pyörä sitten kiepsahtaa muutaman kerran ympäri, kun keula lähtee irtoamaan maasta. Lopulta kaasun annostelu onnistui ja takarenkaan pito murtui ja pääsin mäelle. Näinpä mäestäkin selvisin ehjin nahoin ja pääsin turvallisesti viemään pyörän talliin odottamaan seuraavaan kertaa.
Lopuksi voi todeta, että ajotaidoissa on paljon hiomista, mutta harjoittelu ei ole ollenkaan vastenmielistä. Joten toivotaan, että kelit suosivat ja ennen kesää ajotaito olisi edes vähän kehittynyt. Sitten kun tuo jäällä opeteltu ajotaito pitäisi vielä soveltaa norsuun ja hiekkatielle. Tärkein olisi oppia, että jos vähän luiraa niin ensimmäisenä ei tulisi hartialukko vaan tarvittava ohjausliike.
Innostuksen tiimellyksessä oli jo vähän Samin kanssa puhetta, että kevätjäille järjestetään jonkinmoinen ajoharjoittelutapahtuma trophy-hengessä.
Pikku video kurvailusta.
[wpvideo 5CTgAJG6]
Leave a Reply