Mika jatkoi tänään jäärataharjoittelua. Keli oli mukava, pari astetta pakkasta eikä luntakaan satanut. Jäälle oli edellisenä päivänä satanut uutta lunta, mutta se ei ajoa haitannut.
Tänään tuli kokeiltua lämmitettäviä hanskoja. Hanskat taisivat maksaa kymmenen euroa ja lämmitys oli sen mukainen. Toinen hanska ei lämmennyt ollenkaan ja toinen oli aavistuksen haalea. Hanskojen lämmityksellä ei siis tee mitään. Ajohommissa kädet välillä hikoavat ja sitten niihin kohdistuu ajoviima. Näinpä sormet on auttamattomasti helposti jäässä. Tähän täytyy keksiä joku ratkaisu. Vaihtoehtoina on parannella hanskoja esim. laittamalla alle merinovilla sormikkaat tai sitten rakentamalla kunnon kahvasuojat, jolloin voi ajaa kesähanskoilla. Kesähanskoilla ajaminen olisi paras ratkaisu, koska tuntuma olisi silloin optimaalinen.
Tänään harjoittelussa keskityin käsien asentoon ja hartialinjaan sekä takapuolen sijaintiin penkillä. Eli istualtaan ajoa oli treenin aiheena. Omasta mielestä homma alkoi luottamaan jo ihan kivasti. Vauhtia tuli kaarteisiin taas aavistus lisää ja tänään ajelinkin kolmosvaihteella kahdeksikkoa. Jää oli aika römpeli eilisen ajon jäljiltä hankaloittaen ajamista. Vanhojen urien päällä ajaminen alkoi olla jo haastavaa, koska urat pompottaa pyörää jatkuvasti. Se tuo myöskin kivasti lisähaastetta ajamiseen.
Käsien asento ja hartialinja pysyi omasta mielestä pääosin hyvin kohdallaan. Tarkempaan analysointiin tarvitaan videokuvaa tai kaveria, jotta voi tehdä korjaustoimia. Samoin takapuoli siirtyi hyvin penkin etulaitaan kaarteessa, joten perän sai aina helposti irti. Muutamia kaarteita vedin ilman jalan roikottamista perä kuitenkin irrottaen. Tässä riittää vielä tekemistä, aavistuksen oli epävarma olo. Kaikki aikanaan…
Aloin jo vähän suunnittelemaan rataa ja ajoinkin muutamia kierroksia reittiä, johon radan voisi aurata. Kun kierroksia oli kertynyt kymmenkunta alkoi syntyneissä urissa ajaminen olla haastavaa. Koskemattomalla lumella ajaminen ja luisunhallinta on merkittävästi helpompaa, kuin uritetulla reitillä. On toki hyvä ja tarpeellista opetella ajamaan myös uraisella reitillä. En olekaan ennen rataa tehnyt, joten saas nähdä minkälainen siitä tulee. Radan pitäisi olla sopivan haastava, että sitä jaksaa ajaa ja että ajotaidot kehittyisivät. Toisaalta jäälle on kyllä helppo tehdä useampia ajoreittejä, jos reitti alkaa tuntumaan liian helpolle. Aurauksessa vähän jännittää penkkojen syntyminen. Ajan myötä ne kovovat ja näin niihin törmääminen ei ole enää kovinkaan hyvä juttu. Nyt kun on vain tasaista lunta ilman penkkoja pitkäksi meneminen ei haittaa ollenkaan.
Kesken harjoittelun mopo hyytyi juuri lammen kauimpaan nurkkaan. Meno loppui kuin seinään kolmosen kurvissa. Heti hokasin, että taisipa bensa loppua. Ennen harjoittelun aloittamista tankkasin kuitenkin kolme litraa, joten ajoa oli tullut sitten treenattua vissiin jo kotvasen. Ajattelin, että minäpä työnnän pyörän mökille, kun ei se niin hirveästi paina. Parin kymmenen metrin työntämisen jälkeen tulin toisiin aatoksiin, ei se pyörä oikein rullannut. Eikun pyörä parkkiin kiveä vasten ja bensaa hakemaan. Ei tuo kävelykään ihan helppoa ollut kun on polvisuojat ja ajokengät jalassa. Mukavasti myös lumi upottaa askelten alla vaikeuttaen kulkua. Pääsin kuitenkin mökille ja hiki oli aika järkyttävä, matkaa oli vain onneksi reilun puoli kilometriä. Tein uuden koktailin bensaa ja lähin taapertamaan takaisin. Onneksi serkku tuli mönkkärillä auraamaan luistelurataa ja sain liftin pyörälle. Mopohan starttasi heti muutaman polkaisun jälkeen.
Välillä kävin harjoittelemassa mäennousua ja nyt tuttu mäki alkoi mennä jo aika vauhdikkaasti. Mökkiteillä kurvaillessa säälin aavistuksen piikkejä, eikä siinä tiellä kyllä saanut pitoa irtoamaan oikein millään. Kokeilin myöskin syksyllä tehtyä metsäreittiä, mutta kantti ei vielä kestänyt ajaa riittävän kovalla vauhdilla hangessa. Näinpä pyörä hyytyikin kesken matkan ja minun piti palata avoimempaan maastoon.
Päivä oli taasen mukava ja itseluottamusta ajamiseen tuli taas roppakaupalla lisää. Nyt tulee ajamiseen viikon tauko, jolloin on aikaa tehdä mielikuvaharjoittelua ja katsella ”opetusvideoita”. Edelleen tuntuu, että toivoa taitojen karttumisesta on olemassa.
Leave a Reply