Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2017 Surautukset

Jäärata avattu 

Mika jatkoi viikonlopun molempina päivinä ajoharjoittelua. Keli suosi tällä kertaa ulkoharrastusta: lauantaina oli keli nollassa ja sunnuntaina pikku pakkanen. Kumpanakaan päivänä ei sade haitannut harrastustoimintaa.

Lauantai alkoi mopon kunnostuksella. Etujarruletku oli alkanut hankaamaan piikkejä ja olikin jo osin rispaantunut. Uusi suoja on tilattu, mutta ei ole vielä saapunut joten oli pakko tehdä viritys, ettei etujarru häviäisi kesken ajon. Vaikka toisaalta etujarrulla tuolla jääradalla ei mitään teekään. 

Kikkakiskolla pikafiksi ja homma toimii.


Mopon kunnostuksen jälkeen kävin suunnittelemassa jääradan reittiä ajamalla. Mukavaa oli tupruuttaa taasen umpihangessa menemään. Ajelin vajaan kymmenen kierrosta, jolloin alkoi linjat radalle löytymään. Rata aurattiin mönkkärillä muutaman etulevyn levyiseksi. Pintaan jätettiin viisi senttiä lunta, jolloin pito irtoaa helposti kurveissa.

Auraushommia, helposti tulee väylää mönkkärillä.

Radalle en halunnut pitkiä suoria, ettei vauhdit kiihdy hurjiksi. Tarkoitushan oli tehdä tekniikan harjoitusrata kesän rientoja varten. 

Radasta tuli vähän päälle kilometrin mittainen.


Lauantaina kävi myöskin vieraileva tähti näyttämässä vähän ajon mallia. Paljon on vielä itsellä opittavaa. Omaksi puolustuksekseni täytyy sanoa, että minulla jääradalla ajaminen oli ensimmäinen kerta eläessäni. Toisilla kokemusta sitten aikatavalla enemmän.

Vieraileva tähti vihollisen väreissä.


Palaute vierailevalta tähdeltä oli, että jää pitäisi olla puhdas eikä luminen. Nyt ajaminen alkoikin olla haastavaa, kun radalta alkoi osittain lumet väistymään. Pidosta tuli todella vaihteleva. Välillä pyörä meni nätissä luisussa ja sitten pito palasi nopeasti. Tämä vaihtelevuus sai pyörän käyttäytymään levottomasti, joka on toisaalta myös hyvää harjoitusta.

Päivän päätteeksi rata kuitenkin aurattiin puhtaalle jäälle. Radan testaaminen ja ajaminen jäi kuitenkin sunnuntaihin, koska pimeys tuli eikä mopossa ole edelleenkään valoja.

Sunnuntaina kävin pikaisesti kokeilemassa rataa ja vähän pöllyyttämässä lumia. Rata oli nyt piikkirenkailla järkyttävän pitävä. Eihän siinä saanut äkkiseltään pitoa murtumaan ollenkaan. Kymmenen kierroksen jälkeen alkoi jo vauhtia tulla, mutta pitoa ei edelleenkään saanut murrettua. Joihinkin kurveihin tuli vähän oikaisuissa lunta ja niissä alkoikin olemaan hauskaa. Kurviin mennessä oli järkky pito ja keskellä kurvia pito irtoaa ja lopuksi vielä puhdasta jäätä hyvällä pidolla. Meno oli sitten sen mukaista eli vaihtelevaa. 

Puhtaalla jäällä ajaminen on kyllä täysin eri laji kuin ”liukkaalla” lumella. Pito on posketon ja kaarteisiin saa ajaa sen minkä kantti kestää, pito ei häviä. Mukavaa tämäkin on vaikka aika erilaista kuin sladittelu. Onneksi jäälle jää vielä lumistakin aluetta riittävästi, jossa voi harjoitella myöskin luisujenhallintaa.

Mielessä kävi myöskin takarenkaan vaihtaminen enskanastaan, jolloin pito murtuisi helpommin. Toistaiseksi jätin kuitenkin piikit alle ja niillä vielä harjoitellaan.

Olipa mukavaa taasen rullailla menemään. Hikihän siinä tuli ja pikkuisen taas lisää oppia. Vielä on myöskin paljon oppimista, siihen on kuitenkin helppo lääke: ajaminen.

Vähän lumenpöllyytystä:

​[wpvideo wPQ7Y9TN]​

Leave a Reply