Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2017 Reissut

BST 2017 D1

Kuopio-Pihkova

Vihdoin päästiin starttaamaan reissulle, vaikka hetken jo alkoi näyttää pahalle. Sami kerkisi jo toipua ”hyvissä” ajoin, mutta Mikalla on vielä antibiottikuuri päällä poskiontelotulehduksen takia. Näinpä sairaan terveet miehet oli lähdössä reissuun.
Startti oli 7:30 Puutossalmen tien risteyksestä. Siellä herrat olivatkin hyvissä ajoin ennen virallista starttia. Lämpötila lähtiessä oli vähän vajaa kymmenen astetta ja sää oli selkeä. Molemmilla oli päällä viileän ajosään varustus. Luvassa oli päivän mittaan lämpenevää, mutta keli on aina arvoitus ja jää nähtäväksi mitä tänään tarjoillaan.

Ensimmäinen siirtymä oli tarkoitus vetää suoraan rajalle. Siinä onnistuttiinkin hyvin ja ilman stoppeja. Maiseman highlightejä oli ehdottomasta Puumalan maisemat, kivaa pikku tietä ja sopivia kurveja. Muuten kotimaa vedettiin aikatavalla siirtymänä kuitenkin paikallista ajokulttuuria noudattaen, niin kuin aina: maassa maan tavalla.

Ensimmäinen pysähdys oli siis Imatran raja-asemalla. Siellä mentiin kansainväliseen tyyliin suoraan keulille. Sieltä tuli kuitenkin heti joku svetlaana joka ohjasi meidät jonon hännille, tämä herroja vähän ihmetytti. Svetlaanalla oli kuitenkin semmoinen sapeli vyötäröllä, eikä yhteistä kieltä ollut käytössä, joten siirtymä jono hännille oli edessä. Onneksi jono liikkui suhteellisen kivuttomasti ja koko rajaepisodista selvittiin noin tunnissa. Siinäpä tuli samalla suoritettua tauko ja pienet jumppaliikkeet. Se teki ihan hyvää parin tunnin rutistuksen jälkeen.

Ukkelit rajalla, ei kenenkään maalla.

Tällä kertaa tullissa ei ollut mitään ihmeellistä ja hommasta selvittiin oikein kivasti. Laputkin oli oikein täytetty, vain pyörien arvot olivat täyttämättä. Nekin ”pienen” kehotukseen jälkeen arvottiin lappuihin. Tällä kertaa ei tarvinnut kuin avata yksi laukku, eikä Mikakaan tarvinnut selitellä kattavaa apteekkiaan.

Sittenpä ne savolais poijjaat olivatkin jo ulkomailla. Seuraava stoppi oli tarkoitus ottaa Pietarin toisella puolella. Pietarista mentiin isoa tietä suoraan läpi kaupungin muutaman tietullin kautta. Ne vähän hidastivat, mutta olivat sinällään hauska kokemus. Tietty Mikan kortti ei asemilla toiminut, mutta jo kolmannella asemalla keksittiin hyvä logikka, jolla päästiin sutjakkaasti läpi.

Rajanylityksen jälkeen aluksi tie näytti aikamoisen routaiselle ja kuoppaisella ja siinäpä saikin olla koko ajan todella tarkkana. Muutamia kymmeniä kilometrejä rajasta päästyämme pääsimme vähän paremmille teille. Eipä matkaa oltu taitettu edes Pietariin kun oltiin jo mukavasti opittu maan tavoille. On ne venäläiset vaan kovia ajamaan kun 130-140km/h matkavaudilla maasturit vaan viuhahtaa ohitse. Tarkkana sai olla kyllä ihan koko ajan kun parhaimmillaan vastaan tuli kolme autoa rinnakkain. Samoin hämmästyttää paikallinen kunnioitus tietyömerkkeihin. Pidimme 40km/h:n tietyöalueella omasta mielestä hyvää 80-90km/h matkavauhtia, mutta saimme ajaa koko ajan oikeassa laidassa väistellen nopeampia.  On se vaan niin erilaista, mutta maassa maan tavalla edelleen. Varsinkin Pietarin jälkeen oli aikatavalla tietöitä, syntyneissä jonoissa pääsimme liikkumaan kuitenkin helposti penkereen puolella. Joten ruuhkat ei meitä juurikaan hidastaneet, toki ajamiseen piti keskittyä koko ajan.

Liikenne Pietarissa oli sen verran vilkasta, että siellä sattui yhdessä rampissa sattui pikku hassi. Siitä selvittiin muutaman kilometrin kierrolla. U-käännöspaikkoja oli mukavasti, joten varmaan joku muukin on ajanut joskus pitkäksi.

Pietarin jälkeen stopilla oli pakko vähentää vaatetusta, kun lämmöt oli noussut yli 20-asteeseen. Siitä eteenpäin saikin ajaa kivassa kesäisessä lämpötilassa. Tietöiden ja muutenkin hitaan etenemisen takia oli hiki melkoinen. Matka vähän junnasi aikaisempaan verrattuna. Muuten oli oikein kesäinen fiilis, mukava ajosää.

Pietarin jälkeen vastaan tuli noin parikymmentä autonkuljetusautoa, jotka olivat täynnä ”öky” mersuja, ilmeisesti Pietarissakin on jollain rahaa. Toki Pietarissa oli kyllä aika paljon muutenkin vähän isompaa autoa kiilailemassa.

Viimesellä tankkaukksella päätettiin käydä lähikaupasta hakemassa kypäräoluet. Huoltsikalla ei olutta myyty, mutta vieressä oli kauppa. Mikan mentyä sisään huomasin, että kysessä olikin huonekalukauppa, eipä siis saatu siitä olutta. Matkaa jatkettiin ja ennen hotellia löydettiin myöskin oikea ruoka- tai juomakauppa. Sieltä Sami nouti juomat ja pari pussia namia, Mikan vartioidessa pyöriä. Ohi kulki aika paikallisen näköistä sakkia.

Hotelli ei meinannut aluksi löytyä, mutta pienen harhailun ja teollisuusalueella käynnin jälkeen yhden talon sisäpihalta löytyikin sisäänkäynti. Remppahan oli hoidettu paikalliseen tapaan eli vain ovenympärys oli remontoitu, budjettiratkaisu ja toimii markkinointimateriaalissa.

Hotellin takapiha vai etupihako nyt sitten lie niin näytti vähän askeettiselle. Ei kovin viihtyisä, mutta pyörille oli kameravalvonta tarjolla. Saas nähdä onko laukut aamulla vielä tallessa. Toivoa sopii, mutta kaikki arvokas kuten passit lähti mukaan huoneeseen.

Huoneessa oli kuitenkin erittäin hieno terassi, jossa päästiin nauttimaan kypäräoluet. Nepä maistuikin erityisen hyvälle pitkän päivän jälkeen. Olimme ne ansainneet.
Sisältä hotelli oli muutenkin siisti, mutta ei ehkä kovin moderni. Virkailija kopioi molempien kaikki paperit aina passin tyhjiä sivuja myöten. Huoneeseen päästyä piti tarkistaa varaus ja siellähän lukikin, että osassa huoneista on oma kylpyhuone. Meillä sitä ei tietysti ollut, mutta onneksi oli sentään pyyhkeet. Suihkuun menteässä oli arvottava laittaako postimerkkipyyhkeen etu vai takapuolelle, koska ympäri se ei yltänyt. Se ja sama, kateelliset katelkoot.

Illalla päästin 12 tunnin ajamisen jälkeen nauttimaan viimeinkin herkullinen päivällinen. Alkajaisiksi otettiin tietysti yhdet, ihan vaan lääkkeeksi. Päivällinen oli mahtava, eikä niin hinnallakaan pilattu. Koko illan keitokset oli vajaa 15€ per nuppi, pepsi oli taasen kallein osa päivällisestä. Sen lipittäminen täytyy yrittää muistaa aina minimoida.

Päivään mahtui näin alkajaisiksi 750km yhdellä rajanylityksellä ja kolmella tankkauksella, ilman lounasta. Jäljitysaparaattikin toimi hyvin vaikka välillä pidettiin vähän reilumpaakin matkanopeutta.

Näin on polkaistu reissu mukavasti käyntiin ja samalla taitettu ehkä pahin ja pisin päivä. Vaikka matka oli pitkä ja kelikin aika raskas, urakasta selvittiin helposti. Myöskin ajaminen Venäjän puolella oli aktiivista ja näin erittäin kuluttavaa, kummankaan ote ei herpaantunut kertaakaan eikä mitään vaaratilanteita päässyt syntymään. Myös ajokalusto toimi koko päivän miesten lisäksi hyvin. Loppu matka onkin sitten vaan lomailua…

Videomateriaalia on tulossa jossain vaiheessa. Mikan uusi kalusto teki taas tepposen ja akku loppui käsittömästä syystä todella aikaisin. Huomenna tämä täytyy ottaa huomioon.

Videokooste päivän ajoista.

2 Comments

  1. Juha

    Onko noilla teillä mitään jakoja ilman matkaenskaa vai onkobliian kuoppaista?

Leave a Reply