Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2017 Reissut

BST 2017 D5

Chisinau-Brasov

Tänään lähdettiin liikkeelle erityisen myöhään eli puolen päivän aikaan. Nukuttiin ensin kunnon yöunet, tuntui hyvin parisängyssä uni nimittäin maistuvan. Täytynee yrittää saada muutettua sänkyjärjestely tuleviinkiin huoneisiin.

Heräilimme kuitenkin jo kahdeksan aikoihin ja siitä sitten aamupalalle. Aamupala ei ollut ihan hirveän häävi ja mehustakin maksettiin erikseen. Eipä tuo onneksi täällä kallista ole mikään.

Aamupalalla TipTopissa, kaunista mutta ei täyttävää.

Aamupalan jälkeen huilailttin vielä huoneessa. Mika kirjoitteli blogia ja Sami selvitteli mikä on kaverusten velkasuhde. Velkojen selvittelyhommaa hiukka hankaloittaa kun kyseessä on muutamien eri maiden valuuttoja. Piti siis arvailla kurssit kohdalleen. Päädyttiin siihen lopputulokseen, että Mikan on aavistuksen Samille velkaa.

Sittenpä sitä lähdettiin liikenteeseen. Lähtiessä kierrettiin kaupungissa pikkukujien kautta ulos. Löydettiin kulkiessamme paikalliset markkinat, mutta kun ei ollut käteistä niin eipä viitsitty niille pysähtyä. Tältäkään ei siis saada tuliaisia ostettua, varmaan tuliaset pitää ostaa sitten Suomesta 😉

Kun pääsimme vielä pois kaupunkiin saapuvalta nelikaistaiselta tielä, alkoi vastaan tulla sitä mitä tältä reissulta haetaan eli ajajan tietä! Tiet oli todella mukavia mutkatietä mäkineen (ei vielä ihan kunnollisia vuoria) viiniviljelmien keskellä. Tai viiniviljelmiksi me ne ainakin tulkitsimme… Tiet oli asfalttia ja pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Nyt ensi kertaa täytyi alkaa myös ottamaan tosissaan mutkamerkit. Ensimmäistä merkkiä ei oikein osannut noteerata ja vähän meinasi mennä leveäksi. Näitä huikeita teitä saimme nauttia aina lähelle rajaa, jossa tiet muuttuivat tylsähköksi ja aika huonokuntoisiksi, onneksi vain lyhyeksi matkaksi. Toki vuoristossakin oli välillä paljon routavaurioita sekä muutama tietyö, mutta se ei meitä haitannut.

Yhdessä kaupungissa ajauduttiin keskelle hautajaissaattuetta. Saattue tuli yksisuuntaisella vastaan eikä me voitu sitä mitenkään kiertää tai väistää. Eipä siinä muuta kuin pyörät tien laitaan ja koneet seis. Siinä odoteltiin kunnes koko sattue sekä vainajan avonainen arkku, jota kuljetettiin auton lavetilla olivat kulkeneet ohi. Vähän jäi harmittamaan, että toimimmeko paikallisen tapojen mukaan. Ainakin edellämme autot ajoivat tien laitaan ja sammuttivat moottorit eli teimme samoin. Toivotaan että teimme oikein.

Tällä kertaa selvittiin todella nopeasti ja helposti myöskin rajamuodollisuuksista, eikä norjalaisiakaan tarvittu. Toki ei heitä täällä näkynytkään. Olipa aikamoinen fiilis kun rajasta selvittiin noin puolessa tunnissa. Taasen viimeisen veräjän vartijalle piti vähän kaasuttaa. Jostain syystä Moldovasta poistuttaessa toisella tiskillä (customs control) tarkistettiin vain Mikan paperit ja Samin pyörän laukut. Samin paperit katsottiin siis vain passitarkastuksessa. Laukkuja tutkittiin kyllä senkin edestä, välipohjan alla olevat työkalut piti esitellä.

Rajan jälkeen maasto ja tiet sen kun vain parani, videoilta sen sitten näkee. Kuvien ottamiseen ei taas kesken nautinnon voinut keskittyä. Kurvailimme aina yhtäsoittoa Husi:iin asti jossa kävimme tankkaamassa. Bensa-asemalla oltiin TODELLA ystävällisiä ja meille neuvottiin kädestä pitäen hyvä pizzeria. Myös pizzapaikassa myyjä todella yritti kommunikoida englannilla ja palvelu oli oikein hyvää. Toisaalta tässä ei ole enää niin paljon eksotiikkaa, kun alkaa ymmärtämään kaikkien puhetta.

Myös pizzat oli hyviä, vaikka Mikalla olikin sieniä.
Maksaessa pitsoja kävi ilmi:only in cash! Oltiin tankilla varmistettu, että kortti käy, mutta ei enää tässä. Ohjeiden mukaan automaatti piti olla viiden minuutin kävelymatka tietä eteenpäin. Mika lähti sieltä hakemaan rahaa helteisessä säässä. Kun pääsin pankille niin siellä kerrottiin että ei heiltä saa rahaa ollenkaan. Rahaa saisi toisesta suunnasta ja lopulta rahannostopaikka oli aivan meidän ruokapaikan naapurissa. Olinpahan saanut kävellä helteessä ajokamat päällä vartin lenkin. Ekalla yrityksellä automaatista pääsin vaihtamaan vain PIN-koodia eli olin vähän väärässä valikossa. Kävin sisältä kysymässä neuvoa ja sieltä tulikin neitonen tulkkaamaan valikon tekstejä. Taas kerran todella ystävällistä, neiti toivotteli vielä hyvät matkat kun olin saanut rahat ulos koneesta.

Vihdoin meillä oli käteistä.

Kävellessä ravintolaan näin kun norskit ajoivat pääkatua. Huiskuttelin heidät pysähdyksiin ja he liittyivät meidän seuraan. Siinä se meni sitten tarinoidessa muutama tunti. Saimme kuitenkin samalla maksettu heille edellisen päivän pelastuksesta aiheutuneet kulut.

Saimme norjalaisilta heidän reissun mainospaidat, jotka päällä ajoimme helteessä vähän matkaa. 

Tarinoinnin jälkeen toivotettiin hyvät matkat. He lähtisivät huomenna ajamaan 7C tietä etelästä pohjoiseen ja me päin vastaiseen suuntaan, joten varmaan näemme heidät huomennakin. Tänään pääsimme jälleen heidän dokumenttiinsa. Onpa mielenkiintoista, näkyykö meitä lopullisessa versiossa mitenkä paljon.

Niinpä matkajatkui viiden aikoihin ja jäljellä oli vielä kolmisen sataa kilometriä sisältäen käynnin Drakulan linnalla.

Tie muuttui nyt vielä lisää nautinnollisemmaksi mutkatieksi, alkoi olla todella hyvä fiilis ajella kun vielä kelikin oli täydellinen. Päästiinpä jopa maistelemaan vähän serpentiiniä. Parempi olisi ajaa jyrkkämutkaista tietä kuin serpentiiniä, serpentiinissä nopeus tipahtaa rajusti aina kävelyvauhtiin saakka. Mutta molemmissa teissä on oma viehätyksensä. Mitään ihmeellistä matkalla ei enää ollut, ”vain” ajamista kauniissa maisemissa ja huippu hyvällä tiellä. Aika paljon siellä kertyi ohitettavia, mutta se ei moottoripyörällä ole ongelma. Paljon oli myös teiden varrella poliiseja, mutta ei meitä kertaakaan pysäytetty. Eikä todellakaan ajettu aina ihan rajoituksien mukaan. Norjalaiset ajavat koko ajan huoltoauton vauhtia, joten heillä matka ei etene niin joutuisasti. Samoin he pysähtelevät paljon myöskin kuvaamaan. Tämä reissu on heille ensimmäinen pidempi reissu ja heillä on ollut pyöräkortitkin vasta muutaman vuoden, joten aika noviiseja ovat.

Maisemista ei ole turhaan pysähdelty ottamaan kuvia, vaan on keskitytty ajamiseen. Kuvista ei kuitenkaan välity maisema ja tunnelma kunnolla, videoita on kyllä otettu ja katsotaan mille ne maisemat siellä näyttää. Yksi maisemakuva oli kuitenkin pakko ottaa.

Ajaminen auringonlaskun aikaan oli upeaa.

Emme enää lähteneet kiertämään Drakulaa tai kaupunkikierrosta, vaan ajoimme suoraan hotellille. Hotelli oli ihan siisti ja palvelu oli ystävällistä sekä englanninkielistä.

Peseytymisen jälkeen Mika sai houkuteltua Samin vielä syömään ja pienelle kaupunkikierrokselle. Taksikuski osasi vähän englantia ja niinpä ajatimme hänellä nähtävyyksiä. Hän kertoi meille että 7C olisi jo läpiajettavassa kunnossa, lunta on tullut tänä vuonna vähän. Tämä täytyy vielä yrittää vahvistaa poliisilta ennen lähtöä. Hotelli oli yrittänyt sitä selvittää meidän ollessa kaupungilla, mutta ollut saanut vielä selville.

Joku linna mäen huipulla, jonne taksi meidät vei.

Musta kirkko keskustassa.

Brasov tai murto-osa siitä. Täällä on paljon porukkaa mutta vähemmän pilvenpiirtäjiä.

Menimme taksimiehen suosittelemaan paikkaan. Ruoka oli hyvää, Mikalla jo toinen kerta tänään sieniä. Kyllähän tuo alas meni, en kyllä niistä välittänyt.

Muutamia kuvia kaupungista kävelykadulta, eipä ollut hirveesti muita liikkeellä. Varmaan viikonloppuna täällä on kova meno, paikka on todella hieno. Paljon on siiistejä vanhoja rakennuksia.

Tänne en ehkä menisi…

Mäen huipuilla loistaa hienosti Brasov-kyltti(Hollywood-kyltin tavoin), mutta eipä se kameraan tartu.
Teimme keskutasta noin kilometrin kävelylenkin takaisin hotellille. Hotellin ovi oli jo lukossa ja saimme soitella useamman kerran ennen kuin meille tultiin ovi avaamaan.

Päivälle kertyi kilometrejä noin neljä sataa ja osa niistä jo varsin mutkaisia. Tien päällä oltiin kuitenkin yli kymmenen tuntia ja hotellille tultiin kaupunkikierokselta vähän vaille yksi.

Päivän ajoreitti.

Tänään oli oikein mukava ajajanpäivä. Koko päivä saatiin nauttia aurinkoisesta säästä lämpötilan pysytellessä yli kahdenkymmenen asteen. Auringon laskettua lämpötila tietysti vähän laski. Päivä on ollut pitkä ja tarvitaan lepoa huomista varten. Huomenna on varmasti tulossa hauskaa vuoristossa.

Leave a Reply