Sunnuntaina 6. toukokuuta sää muuttuu viimeinkin keväiseksi, jopa kesäiseksi!
Aki ja Sami lähtevät kauden ensimmäiselle surautukselle ja mukaan tulee ulkomainen vahvistus Philip Belgiasta.
Philip on skandinavian lomalla matkailuautollaan jossa mukana kulkee KTM 690 ja tarkoituksena on ajella TET-reittejä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.
Näin ollen Sami on valmistellut reitin joka sisältää Kuopion eteläpuolista TET-reittiä sekä muita pieniä teitä ja polkuja noin 150 kilometrin verran.
Aamulla tavataan pienen odottelun jälkeen ensin Akin kanssa Puutossalmen lossilla ja Philipin saapumista odotellessa viritellään kypäräpuhelinyhteyttä. Laitteiden parittaminen onnistuu nopeasti ja yhteys muodostuu mutta ongelmaksi muodostuu se että Aki ei kuule Samin puhetta lainkaan, toisin päin homma toimii hienosti. Syyksi paljastuu se että jostain Samin kypäräpuhelimen mikrofoni ei toimi. Ja kyseessä on talvella takuuvaihdetun telakan mikrofoni.
Lossin jälkeen päästään lähes välittömästi asiaan eli metsäautoteille ja muille pienille teille. Toki aluksi pitää hoitaa alta pois pienimuotoiset navigointisekoilut…jälkeä on vaikeampi seurata kuin reittiä josta saa opastuksetkin.
Puutosmäen kautta lähdetään etenemään Soisalon läpi kohti Leppävirtaa. Matkalle löytyy erinomaisia pikkuteitä ja heti käy selväksi että Philip sopii ajotaidoiltaan ja luonteeltaan porukkaan erinomaisesti. Tiestö on jo yllättävän kuivaa ja nyt niitä on alettu kunnostamaan talven jäljiltä joten lanattuja teitä riittää. Lunta on vielä paikkapaikoin tien vierillä mutta melkein kaikki on jo sulanut. Välillä ajetaan isompaa soratietä ja välillä pienempää ennen kuin päästään kunnolliselle, lyhyelle metsäpolulle. Siitä on raivattu pajukot pois joten polku on täynnä 10 sentin mittaisia puuntynkiä, renkaiden puolesta vähän pelottavaa mutta siitä selvitään vaurioitta.
Aamupäivä jatkuu vaihtelevilla teillä ja parhaat osuudet ovat vain traktorilla (tai kurapyörällä) ajettavissa olevia, mutta yllättävän tasaisia osuuksia mäntymetsässä. Pari kertaa tien ylle on kaatunut puu joka on jäänyt sopivan korkealle jotta ali pystyy menemään juuri ja juuri. Samoin muutamassa kohdassa tiellä on melkoisesti vettä ja jossain kohti on myös lumiesteitä. Yksi lumieste on arviolta 30 metrin mittainen ja siinä on lunta 20-30 sentin paksuudelta. Vaikeutta lisää myös lumen alla olevassa jääpatjassa oleva oja mutta hienosti selvitään tästäkin paikasta. Luonnollisesti ensimmäisenä lumelle lähetettiin Philip 🙂
Leppävirtaa lähestyttäessä ajettiin jonkun matkaa isommilla sorateillä ja asvaltillakin mutta lämpimässä säässä sekään ei ollut ongelma. Vielä edellisenä päivänä keli oli niin kylmä että maantieosuudet olisivat olleet todellista tuskaa.
Lanattua tietä riitti jälleen kun Leppävirran lähistöllä liityttiin TET-reitille. Yhdellä tauolla ohi ajanut papparainen oli jopa huolissaan että pilaamme lanatut tiet revittelemällä mutta rauhoittui kun kerroimme että me ajamme nätisti. Tuolla tauolla kevennettiin vaatetusta kun keli oli lämmennyt yli 15 asteeseen ja tarpeen olikin kevennys sillä edessä oli hetken päästä yksi reitin hauskimmista ja haastavimmista osuuksista.
Ensin jouduimme siirtämään isoa kiveä että pääsemme etenemään ja sitten ylittämään ojan. Philip ylitti ojan ensin ja kevyt pyörä meni siitä hienosti (saattoi johtua myös ajotaidoista). Akin Tohtori sammahti ojan pohjalle ja siitä liikkeellepääsyyn tarvittiin hieman tuuppausta. Sami pääsi gessulla ajamaan jo muiden kesyttämää maastoa ja pääsi tuurilla läpi.
Viimeiset parikymmentä kilometriä ennen lounastaukoa Vehmersalmella ajeltiin taas isommilla sorateillä ja asvaltillakin. Luonnollisesti Vehmerin sillalle pysähdyttiin ottamaan ryhmä- ja maisemakuvat.
Lounasta yritettiin ensin saada Millibaarista mutta se oli vielä talven jäljiltä kiinni joten ruoaksi nautittiin Paninit paikallisella huoltoasemalla.
Vehmerin jälkeen matkaa oli jäljellä enää vähän mutta silti tarjolla oli nautinnollista ajamista. Pieniä mutkikkaita sora-/hiekkateitä ja myös yksi haastava metsäosuus. Metsäkoneen jäljiltä tiellä oli mutaisia kohtia ja kun eteen tuli metsäkoneen karsimat ja tielle jättämät isot havupuiden oksat (vajaan 100 metrin matkalla) näytti siltä että joudumme kääntymään takaisin. Aki kävi ensin kokeilemassa kiertotietä metsän puolelta mutta sieltä piti kääntyä pois ja päätimme yrittää oksien yli ja lopulta se onnistuikin kohtuullisen hyvin pienen jumpan avustamana. Hiki irtosi ja hauskaa oli!
Yhteinen ajelu päättyi lossille, Sami jatkoi siitä suoraan kotiin kun taas Aki ja Philip selvittivät vielä Philipin reittiä tukikohtaan. Sami ja Philip näkisivät vielä illalla päivällisen merkeissä…
Ylipäätään huikea ajopäivä upeassa säässä! Ja hyvä että kaikilla kuskeilla pysyi maltti päässä kevätlaitumille pääsystä huolimatta sillä tänään muutamaan otteeseen vastaantulleet autot voisivat kovaa ajettaessa päästä yllättämään. Lisäksi kohtasimme lanaushommissa olleen traktorin ja hiekkaa edellämme tielle levittäneen kuorma-auton, niitä ei olisi kiva kohdata ylikovaa mentäessä.
Leave a Reply