Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2019 GS Trophyt

Karelia 2019 D1

Aamulla tavattiin sovitusti kahdeksan maissa Samin luona ja lähdettiin saman tien liikenteeseen.

Lossia odotellessa ehdittiin todeta että kummallakin on alla hieman huonot yöunet, kuten usein reissun alla. Akilla lisähuolta toi edellisillan myöhäisellä shakedown-/tankkausreissulla pyörään iskenyt sähkövika jonka hän kuitenkin sai illalla korjattua.

Matka eteni Niiralan raja-asemaa kohti melko joutuisasti hiekka- ja asvalttiteiden vuorotellessa. Noin tunti ennen rajaa pysähdyttiin kenttälounaalle melko upealle paikalle järven rantaan.

Siitä jatkettiin rajalle vesisateessa, sadeasut puettiin normaaliin tapaan hieman liian myöhään joten varsinaiset ajoasutkin ehtivät kostua melkoisesti.

Rajalla asiat etenivät kohtuullisen joutuisasti, toki Akin piti täyttää prätkästä lomake joka täytetään kun ajoneuvo tuodaan ensi kertaa Venäjälle. Yhteensä aikaa meni noin puolitoista tuntia ja samalla riisuttiin myös sadeasut ennenkuin siirryttiin vaihtamaan rahaa, järjestelemään paikalliset SIM-kortit ja tankkaamaan mopot. Multimarket auttoi näissä, Sami sai Pietarin reissun jäljiltä omistamansa SIMin aktivoitua ja Aki osti uuden Megafonin. Tankkauksen jälkeen päästiin liikkeelle klo 17.

Siitä alkoikin sitten adventure-motoristin unelmatiet! Ajoimme runsaat 120km pelkkiä huonoja (eli hyviä) teitä. Todella paljon monttuja, nyppyjä, kiviä, kaatuneita puita, vesiesteitä ja vaihtelevaa tienpohjaa. Vesiesteissä oli välillä vettä noin puoli metriä ja pituutta niillä oli pahimmillaan ainakin 50 metriä.

Parhaimmillaan tiet olivat, tosin vain hetkittäin, kuin suomalaiset metsäautotiet. Muulloin ne tarjosivat kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Käytännössä kaikki ylä- ja alamäet olivat kivikkorinteitä, sadevesi oli vienyt hiekan pois. Tasaisia osuuksia ei juuri ollut sillä koko ajan oli vesilätäköitä ja monttuja, osa kooltaan sellaisia että pari Ladaa mahtuu sinne vierekkäin eikä tietä pitkin tullessa erota niitä kuin vasta lähellä. Tielle sattui myös useita puusiltoja, pari sellaista että niiden ylittäminen hirvitti melkoisesti. Toinen näistä pahimmista mentiin yli mopoja kaksissa miehin taluttaen.

Tällä reissulla Sami pääsi myös vähän tasaamaan tilejä. Kaksi vuotta sitten matkanteko oli keskeytynyt ”sukellukseen” ja siitä seuranneeseen pelastusoperaatioon. Nyt tuokin paikka selvitettiin ajamalla ja ”mörkö” putosi harteilta.

Muutamaan otteeseen loppumatkasta navi ehdotti ajamaan joko käytännössä kokonaan umpeen kasvanutta tietä tai jopa täysin olematonta tietä. Onneksi nämä kohdat pystyttiin kiertämään, tosin yksi vaihtoehtoinen reitti oli melkoisen pientä tietä. Pientä ja kuoppaista tietä (Suomessa sitä ei todellakaan kutsuttaisi tieksi) saavuttiin myös Vegarukseen joka näyttää koostuvan muutamasta ikivanhasta hirsitalosta ja hotellista.

Ilmeisesti täällä on myös kauppa mutta sitä emme ehtineet nähdä kun saapuminen venyi yli puolen kymmenen illalla. Perille kuitenkin päästiin ehjin nahoin.

Hieno päivä ja täydellisesti toiveiden mukaisia teitä!

Ajomatka noin 390km.

Ajoaika reilut 13 tuntia.

Video päivän ajosta.

Leave a Reply