Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2019 Reissut

Kaukasus 2019 – päivä 2

Pietari-Moskova 800km+

Aamulla keittelin pussikeitot hotellin keittiössä. Lisukkeeksi tein palautusjuomaa sekä proteiinipatukan. Annos oli vähintäänkin energiapitoinen, sillä pitäisi jaksaa painaa vähän aikaa.

Jämäkän aamupalan jälkeen kasasin tavarat ja kirjoittelin blogin. Kyllä siinä jotenkin sitä aikaa tuhraantui ja pääsin liikenteeseen vasta vaille yhdeksän. Kamat meni tänä aamuna vähän pienempää tilaan kuin aikaisemmin. Alkaa oppia pakkaamaan.

Kaupungista irtautuminen kävi näppärästi, hotelli oli valittu M10 tien jatkeena olevalta kadulta. Niin nopeasti keskellä kaupunkia meni kolme kaistaa ja nopeudet olivat toista sataa. Kyllä siinä talot alkoi jo vilistä silmissä. Alle satasella kun ei olisi pysynyt oikein muiden mukana.

Heti aamusta lähtien oli tuhnu keli, mutta en tarvinnut sadeasua. Takin pinta alkoi kuitenkin kostua koko ajan enemmän. Selvisin kuintenkin ilman sadeasua ekalle tankkaukselle. Tankkaamaan piti mennä jo 240km ajon jälkeen johtuen kovasta nopeudesta ja eilinen tankkauskin jäi vajaaksi. Tein formulatankkauksen ja pysähdykseen meni vain neljä minuuttia. Sisältää tiskillä polttoaineen ostamisen. Sitten vain lisää hanaa.

Kilometrit vilisivät aika kivasti kun nopeusmittari oli harvoin alle 140km/h. Mutta parikymmentä kilometriä ajettua alkoi satamaan kovemmin ja jouduin pysähtymään laittamaan sadeasut. Sadeasu lepattaa vähän nuissa nopeuksissa, mutta ei häiritsevästi. Joten matka jatkui suhteellisen reippaasti vaikka vettä satoikin. Sadetta riitti sitten enemmän tai vähemmän koko loppumatkaksi. Välillä tiellä seisoi todella paljon vettä, että ihan piti nopeutta hiljentää. Ja uusi märkä pinta on todella liukasta täälläpäin.

Miten lie paistaa vaikka satoi koko ajan.

Matkalla tuli kyllä tehtyä kaikki mahdolliset ohitukset. Menin vasemmalta, oikealta ja keskeltä, yli en ajanut vaikka muutaman kerran mieli teki. Vasemmalta ohittamisella tarkoitan sitä kun mennään ”moottoripyöräkaistaa” eli ajetaan moottoritien kaltaisella tiellä vasemman puoleisen auton ja betonikaiteen välissä.

Matka joutui sujuvasti ja pysähdyin vielä toisenkin kerran päivän aikana tankkaamaan. Samalla söin ja näillä eväillä jatkoin matkaa aina majapaikkaan asti kahdella pysähdyksellä.

Matka sujui kohtuullisen kivuttomasti aina lähelle Moskovan ulointa kehää. Liikenne ruuhkautui noin 10km ennen sitä. Sitten piti jo alkaa käyttämään vähän gessun maasto-ominaisuuksia, että ei tarvinnut ruuhkassa kökkiä. Vaan sittenpä alkoikin ne ärsyttävät navin haasteet. Tähän asti olin tullut samaa tietä ilman vilkkua koko päivän hotellilta asti. Navi kyllä näytti hienosti tien nimeä minne pitkä kääntyä. Mutta ramppeja, jotka sisältsivät navin nimen olikin kolme!! Ja kun tietää meikäläisen lottotaidot lähdin väärään suuntaan. Varmaan kyseessä oli eri ilmansuunnat ja sitten vielä joku kolmas musta hevonen vaihtoehto. Olisi ollut apua varmaan jos olisin tiennyt ilmansuunnat, niin ehkä olisi arvannut paremmin. Nyt pyörä näytti kuitenkin ihan väärään suuntaan ja vauhti oli kova.

Tie sinne suuntaa oli miltei tyhjä, mutta kun katsoin vastaantuleva kaista tai siis kaikki viisi oli ihan tukossa. Joten sen ruuhkan selvittämiseen menisi aikaa. Onneksi seuraavaa ramppi olikin jo viiden kilometrin päässä. Siinä onnistuin, vaikka aikamoista mielikuvitusta pitä käyttää. Ihan hirveesti tuolla ei nimittäin kannata katsetta tiputtaa pois liikenteestä tai ajelle hitaammin kuin muut. Pääsin kuitenkin kääntymään ja selvittämään ruuhkaa. Nyt sai taas ajaa todella penkereellä pitkät pätkät. Vähän piti palata muiden joukkoon kun moliisi oli parkkeerannut autonsa keskelle pengertä.

Matka kuitenkin eteni ja kehää surffailin kolmisen kymmentä kilometriä kaatosateessa muiden joukossa puikkelehtien. Sanotaanko että aika rankkaa ajamista, vaikka ei hirveän fyysistä. Navin lukemista haittaa aikatavalla pisarat visiirissä.

Seuraavaksi tulin neljän rampin ryppääseen josta minun pitäisi kääntyä. Navi antoi vinkiksi käänny rampista. Niin rampista kyllä, mutta mistä noista!!! Yritin tihrustaa siinä hiton kaatosateessa grafiikalta, että mihinkä viivaan minun pitäisi osua. Olin erittäin tyytyväinen kun osuin navin näyttämään viivaan. Mutta sadan metrin jälkeen navi vaihtoi viivaa ja näin ollen olen ihan hiton väärässä paikassa. Onneksi navi reittittää uudelleen, eikä kiertoa tule montaa kymmentä kilometriä. Nyt vaan alkaa olemaan jo takki vähän tyhjä koska matkaa olen tehnyt melkein kymmenen tuntia. Ja sitä vettä tulee edelleen kaatamalla.

Pääsin kuitenkin takaisin oikealle reitille. Seuraavana haasteena oli y-haara, josta piti valita minne lähden. Nyt pysähdyin ja yritin lukea navista kumpi minun pitää valita. Eipä siinä oikein mitään tolkkua ollut, joten tein vaan valinnan. Arvatkaa miten helppo on lähteä liikenteen sekaan kun y-haara on sadan metrin päässä ja autot ajavat 100-140km/h. Helppo!

Niinpä parin mutkan kautta pääsin lähellä hotellia ja tankki alkoi olla aika kuiva. Varoitusvalo oli palanut jo pitkään, mutta uskalsin varatankin turvin ajaa riskillä. Tietysti hotellin läheisellä huoltoasemalla ei ollut bensaa, joten jäipä sitten tankkaamatta. Aamulla pitää käyttää varatankki ennen kuin lähden liikkeellä.

Pääsin perille ja hotelli oli hyvä. Selvisin englannilla. Kamat nopeasti huoneeseen ja suihkuun. Mies oli poikki ja nälkäinen, joten tämän päivän harjoitteesta kelpaa ajaminen airobiseksijumpaksi. Tulihan sitä painettu yli 800km ja kymmenen tuntia, noin kymmenessä asteessa.

Hotellissa oli ravintola, eikä kyllä olisikaan huvittanut enää minnekään lähteä. Nukkumaan menin jo ennen kymmentä, joka kertonee sen että päivä oli aika raskas.

Päivä oli mikä oli, ei hirveesti mitään nähtävää M10 varrella. Kovaa tultiin ja kovasti satoi vettäkin. Turvallisesti kuitenkin perillä ja aamulla kohti uusia teitä.

Leave a Reply