Savon Surauttelijat

Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä – 2 guys having random adventures on motorcycles

2019 Reissut

Kaukasus 2019 – päivä 15

Pietari – Kuopio 450km

Niinpä se koitti päivä, että lähdetään kohti kotia. Heräsin hyvissä ajoin vähän jälkeen kuuden. Rupesin katsomaan, että olisko majapaikassa aamupalaa, mutta ei ollut. Joten katsoin lähikuppilan jossa saisi ruokaa jo seiskalta. Menin sinne syömään herkullisen aamupalan ja olikinhan tuo jo aikamoinen nälkä.

Samalla kun katsoin aamupalaa huomasin varauksesta, että huone pitää luovuttaa kympiltä. Oho!! Mulla oli palaveri Suomeen 9:30-11:30 ja olin ajatellut olla mukana hotellista käsin. Söin kuitenkin aamupalan ensin ja sitten muuttaisin lähtöaikaa hotellista.

Hotellihan oli vanhan rakennuksen kattohuoneistot, joista yksi huone oli konttori. Mitään erillistä respaa tai aulaa ei ollut. Liekkö edes oikea hotelli, mutta käynti sisään oli kuitenkin suoraan Nevskiltä.

Palasin hotellille ja aloin etsimään henkilökuntaa. Yksi ovi oli käytävällä avoin ja muistelin että se oli se konttori. Vaan eipä ollutkaan vaan siellä oli hotellin ”täti” nukkumassa. Yritin hiipiä varovasti pois, mutta virhe oli jo tehty. Sieltä se möyri peiton alta… Ja huoneen jatkoaika ei ollut mahdollinen joten tuli hässäkkä päälle.

Kamat äkkiä pakettiin ja pyörään kiinni. Sitten ajokamoissa etsimään paikkaa palaverille. Se onneksi löytyi samasta paikasta missä kävin aamupalalla. Ajokamoissa oli kyllä tosi kuuma juoksennella ympäriinsä. Mutta sain pöydän ja virittelin tekniikan kuntoon. Täällähän ilmoitetaan liittymien apeissa ruplat paljonko sitä on jäljellä, ei datasiirron määrää esimerkiksi. Näytti että minulla on hyvästi rahaa käytössä.

Palaverin aikana katsoin, että eipä tuo netti syö hirveästi rahaa. Joten mitään hätää ei olisi. Vaan toisin kävi! Yhtäkkiä netti hyytyi vaikka rahaa oli kulunut vain murto-osa. Miksi näin kävi niin jäänee mysteeriksi. Vaikka ruplat näytti päivittyvän reaaliajassa ehkä näin ei ollutkaan. Sitten alkoi säätö kahvilan netin kanssa ja pääsin takaisin palaveriin, mutta vähän ajan kuluttua sekin hyytyi. Melkein kestin kuitenkin loppuun saakka.

Sitten söin ja lähdin pyörälle, tarkoitus oli käydä vielä kaveria moikkaamassa ennen lähtöä. Sitten hokasin, että puhelimesta oli akku vähissä samoin powerbank oli syöty. Nettiä ei ollut ja navi ei osannut edelleenkään navikoida, ei löytänyt edes kaverin osoitetta. Mulla oli offlinessä ainoastaan Googlen kartta. Jollain ihmesäkällä sain ajo-ohjeet nyt kuulumaan kypärään. Joten sillä mentiin. Perillä pääsin yhden missin taktiikalla, yksi risteys meni pitkäksi joten vähän tuli ekstraa kierrettäväksi.

Kaveria jututtaessa laitoin puhelimen ja powerbankin latautumaan ja niissä riittikin virtaa sitten kotiin asti. Kaverilta lähdetty tankkasin vielä kaupungin laidalla. Sitten vaan hanat auki ja rajaa kohti. Nyt en mennyt samaa tietä mitä tulin ja jouduin muutamaan todella ärsyttävään tietyöhön odottelemaan. Rajalle kuitenkin pääsin ja se suijui suhteellisen vikkelään.

Tarkistuksessa oli viidellä autolla kontit yhtäaikaa auki venäjän rajalla, tehokasta. Suomen asemalla kävin näyttämässä passin ja jäin tunnollisesti odottamaan pyörän tarkistusta vaikka puomi oli auki. Menin sitten boksista kysymään että tulisiko joku katsomaan pyörän niin voisin jatkaa matkaa. Vastaus oli:” Eikös se ole ihan kunnossa vai onko siinä jotain ongelmaa?” Sanoin, että eipä siinä ihmeitä ole. Johon:” Näen sen tänne asti vai haluatko Pentti käydä katsomassa lähempää.” Eipä halunnut Penttiköän tulla tarkemmin katsomaan joten Suomen puolelle tultiin että heilahti. (Pentti on keksitty nimi.)

Kävin Ruoholahdessa syömässä ja olipa outoa asioida suomeksi. Tarjoilija oli vielä vetänyt varmasti satsin heliumia, joten melkein repesin. Ruuassa oli niin paljon suolaa että pari kertaa piti pysähtyä juomaan vielä sen jälkeen ennen kotiin saapumista. Bensa riitti Ruoholahdesta kuitenkin kotiin saakka.

Kotona odotti sitten Tervetuliais-bileet kaikkine herkkuineen eli dippi rahkaan tehtynä, kasviksia sekä tumma leipä reilulla kalkkunaleikkeellä.

Siinä sitä oltiin, ehjin nahoin kotona. Moni epäili reittiä ja selviämistä, mutta mitään ongelmaa ei ollut. Päivät oli kohtuu rankkoja, mutta olisivat voineet olla pidempiäkin. Halusin kuitenkin rytmittää ajamisen yöpymiset mahdollisimman isoihin kaupunkeihin. Tämä teki osan päivistä todella lyhyiksi:) Reissussa tulikin nähty kuusi uutta yli miljoonan asukkaan kaupunkia.

Oma kunto kesti pelottavan hyvin, vaikka edes treenit ei ollut tauolla. Yritin kyllä syödä paljon ja palautuspulverit on tullut jäädäkseen omaan matkailuun. Pulveripaketit tyhjensin Pietarissa joten optimi määrä oli evästä mukana. Samoin reissulla ei kulunut yhtään alkoholiannosta eikä yhtään karkkia. Nyt tiedän suurin piirtein mihin pystyn eli ihan mihin vaan:)

Ehkä erotan muutaman uuden rintakarvan entisten seasta…

Pyörä toimi täysin moitteetta. Vaikea hakea parempaa yhdistelmää! Toisena päivänä 170km/h motarilla ja sitten kohti vuoren huippua pään kokoisten kivien seassa ja irtosepelillä. Renkaina mulla oli siis ContiTrailAttack 3, eikä ne pettänyt kovassakaan menossa.

Muutoksia mitä haluan tehdä. Pikku modauksia pyörään. Takajarrut paremmiksi, pitää kestää enemmän. Laatikko ois hyvä vaihtaa ja kytkimen jos joku osais rakentaa, haluaisin normaalin ja keraamisen kytkimen sekoituksen. Ois hyvä kestää enemmän luistatusta.

Ensiapulaukun haluan sijoittaa laukkujen ulkopuolelle, siten että se on käytettävissä välittömästi. Sen verran näin vasta tapahtuneita mällejä, että on vain ajan kysymys kun olen ekana paikalla. Enkä usko että kaikissa autossa on verentyrehdytystarvikkeet mukana.

Avain huikkeeta!! Olihan tuo reissu, vaikka paljon jäi yksityiskohtia kertomatta. Mutta niin kuin sanottu pitäähän sinne kahvipöytiin ja saunanlauteillekin jotain jättää.

Näillä sanoilla sitten arkea kohti.

Ja sitten leuka rintaan ja kohti uusia seikkailuja…

Videot on työn alla🙄

Leave a Reply

Theme by Anders Norén