Terskol – Krasnodar 580km, 14000 askelta
Kello soi puoli seiska, mutta olin kytännyt sen soimista jo viidestä lähtien. Nousin kuitenkin sängystä vasta kellon soitua. Aamiainen olisi vasta kasilta, joten vetäsin omat eväät ennen liikkeelle lähtöä. Kurmeetahan se oli pari patukkaa, pari banaania, pari jugurttia sekä 600kcal:n lasti palkkaria. Eiköhän sitä tällä vähän aikaa kurvailla.
Keli oli ennakkotiedoista poiketen pilvetön. Eipä silti harmittanut lähteä, tuskin olisin tänään sen korkeammalle vuorelle päässyt kuin eilenkään. Alkoihan tuo merentuoksukin jo tuntua nenässä, joten maiseman vaihdos tekee hyvää. Jää sitten vähän enemmän aikaa nähdä taas erilaista maisemaa.
Kamat olikin niputettu seiskan aikoihin, mutta hotellistapa ei päässyt ulos. Ulko-ovet olivat lukossa ja ne sai auki vain avaimella. Siis myös sisältäkin, vain avaimella. Onnistuskohan Suomessa? Kukaan ei pääse ulos ennen henkilökuntaa, kätevää. Tietty respassa ei ollut ketään eikä kukaan tullutkaan vailla kilistelin kelloa. Aikani palloiltua lähdin hakemaan loputkin kamat ovelle. Alas tullessa siellä oli toinenkin kaveri odottamassa, että pääsisi lenkille. Silloin tajusin, että hitto tässähän ollaan korkeenpaikan leirillä. Ehkä se teki eiliseen ylämäkijumppaan oman suolansa. Sanoin kaverille, että soita hotellin numeroon. Mies tuntui olevan venäläinen, muuten olin suunnitellut soittavani itse. Hän soitti ja vähän ajan kuluttua mummeli tuli availemaan ovia.
Kun mummelille selvisi, että olen Suomesta olisi minun pitänyt jäädä väkisin aamiaiselle, hän olisi sen tehnyt heti. Nyt kyllä laiskotti purkaa ajokamat ja muttaa suunnitelmaa että kieltäydyin vaikka kuinka sankariksi suomalaisia imartelikin. Mummelista selvittyä pääsin lähtemään liikkeel puol kasi eli just niin kuin olin suunnitellutkin.
Ekat 80 kilsaa sain taas kurvailla kumeista kantteja pois. Aikalailla mukavaa puuhaa. Maisemat oli huikeita, aurinko paistoi selän takaa pitkin vuorten seiniä. Oli hyvä hetki ajaa pois.
Seuraavat 500 kilsaa sitten olikin aikamoista peruskauraa. Keli oli helteinen, aina kun kurkkasin lämpömittaria se näytti yli 30 astetta. Matkavauhtina perus 130-150km/h. Parin sadan kilsan jälkeen pysähdyin tankilla ja vaihdoin takin puseroon. Puseron ja hanskojen väliin näköjään jää rako, nyt on ranteet mukavan näköiset.
Yhdessä liikenneruuhkassa kahden sulkuviivan välissä makasi taasen autojono. Lähdin siitä puikkaamaan ohi autojen vasemmalta puolen pysyen kuitenkin sulkuviivan sisällä. Penkereellä viivan ulkopuolella olisi ollut reilusti tilaa, mutta halusin ajaa nyt keskellä. Jonossa seisoi myös miliisit. Menin siitä samalla tavalla rauhallisesti ohi, eipä kiinnostanut ohittelut ollenkaan. Mutta sitten joku veti autolla penkereen puolelta, niin samassa hyppäsivät pillit päällä perään. Siinäpä automies sai itselleen mukavan pikavoiton.
Matkalla oli myös yksi raskaasti miehitetty tarkastuspiste. Miliisien lisäksi paikalla oli parikymmentä isojen pyssyjen kanssa varustettua sotilasta. Sotilailla oli raskaannäköinen taisteluvarustus muutenkin. Kaikkien piti siihen pysähtyä mutta eivät ne ketään ottaneet tarkastukseen. Muutama auto siellä näytti sivulla olevan luukut auki.
Kerran matkalla antoi pari pisaraa raikastukseksi, mutta muuten keli oli painostava ja kuuma. Oman hiostuksen aiheen teki navi(Zumo 390LM +OSM). En löytänyt siitä mitenkään koko kaupunkia, saatikka saanut sitä navikoimaan kohteeseen. Muutama samanniminen kaupunki löytyi, mutta ei sitä minne olin menossa. Niinpä laitoin sen menemään Krimille. Kun zoomailin navia, niin Krimille menevä reitti meni noin kymmenen kilsan päästä hotellia. Viimeisellä pysäkillä yritin opetella reitin hotellilla ulkoa google mapsista. Googlesta kun ei kuulu ohjeet kypäräpuhelimeen, kypäräpuhelimessa on joku ihme vika. Musiikki kuuluu kyllä todella hyvin.
Niinpä sitten lähellä hotellia otin arviosta suuntimat sitä kohti. Vähän ajan kuluttua pysähdyin katsomaan kännykästä että minnes mennään kun mieleen juolahti kokeilla puhelimen omaa karttaa. Pirulainen, siitähän kuulu selostus kypärään. Näinpä hotellin löytyminen järkyttävässä helteessä oli naurettavan helppoa. Hotelilla olin kuuden tunnin päästä Terskolista lähdön jälkeen.
Päivä oli ollut todella hikinen ja näin ollen todella raskas, söi kaikki energiat. Olin myös laiminlyönyt syömistä, aamulla mukaan (aamupalan jälkeen) purkitetun palkkarin olin vetänyt koko matkan aikana. Ajaessa en ollut säästellyt itseä enkä pyörää vaan tultiin aika reippaasti vaikka tietöitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Huoneessa oli hienosti jäähdytys, mutta miinuksena ikkunasta näkymä suoraan junaradalle. Noh, jospa silti saa unen päästä kiinni.
Pienen elbailun ja suihkun jälkeen otin taksin keskustaan. Selvittelin, että keskustassa on Red Street jossa kannattaa käydä. Ja todellakin, katu oli todella viihtyisä puistoineen ja kävelykatuineen, olipa siellä aika paljon porukkaakin. Toki onhan tämä 800t asukkaan kaupunki ja lauantai ilta.
Kävelin kaupungilla 14000 askelta ennen kuin palailin takaisin hotellille.
Vähän oli toinen lapa jumissa, jota iltapuhteina yritin hieroa sitä. Sitten vaan lepäämään ja valmistautumaan Krimille menoa varten.
Meinasin jo ajaa Krimille tänään kun olin hotellilla niin hyvissä ajoin. Onneksi en ajanut, olisi 400 extra kilsaa helteessä voinut olla liikaa ja olihan tämäkin kaupunki ihan näkemisen arvoinen.
Leave a Reply