Savon Surauttelijat

Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä – 2 guys having random adventures on motorcycles

2019 Reissut, Uncategorized

Kaukasus 2019 – päivä 10

Krasnodar – Feodosija 360km

Aamulla kello pärähti puoli seiska, tänään aamupalaa saisi jo puolkasilta. Keli oli helteisen näköinen ja tulisi olemaan sitä koko päivän. Niin pakkailin suoraan myöskin takin kiinni pyörään ja lähdin paitasillaan. Aamupala oli niin tuhti, että tein palkkarin mukaan, en jaksanut aamulla vielä sitä vetää.

Kamojen paikkailun jälkeen pääsinkin hienosti liikkeelle heti puol kasi. Muutaman kaarteen jälkeen olin jo isolla tiellä jo keula kohti Krimiä. Vähän jännitti, että pääseekö sinne oikeasti vai onko siellä joku rajamuodollisuus, josta vain venäläiset pääsee. Ei pitäs olla mutta mistä sen tietää.

Pääsin ekalla tankilla pari sataa kilsaa. Eilen oli jo ajettu pohjille ja aamun vauhti oli ollut vähintäänkin reipas. Helle oli ihan tautinen ja halusin mahdollisimman nopeasti perille. Tuntiinpa siinä paikallisen kanssa vuorovedoinkin vähän matkaa. Kaveri ajoi kyykyllä kyytiläisen kanssa, mutta sutjakasti se eteni. Pyörä toki oli puolet Bemmua kapaempi. Tauolla vetäsin myös palkkarin ja jäähdytin kroppaa ilmastoidussa sisätiloissa.

Matkaa oli jäljellä vain pari sataa, joten ajattelin, että kohta ollaan kohteessa. Tankkasin kuitenkin molemmat vesipullot. Vähän alkoi olla nimittäin vähän nestehukan makua ilmassa. Ei vielä mitään draamaa, mutta vettä piti ehdottomasti lisätä.

Sittenpä se alkoi, tietyöt! Ja sitä muuten riitti, toista toisen perään. Ihan järkyttävää matelua. Olo ajokamoissa oli todella tuskainen, tuntui miten kaikki vaatteet on ihan litimärkiä. Pää tuntui myös kiehuvan. Tästä tulisi pitkät pari sataa kilsaa.

Ruuhkat ovat aika suhteellisia ja täällä on tapana painaa pyörillä autojen keskeltä ruuhkan läpi. Ja joskus sitten penkereen puolelta. Toki pitäisi varoa ylittämästä yhtenäistä viivaa, mutta kun ei ole vastaantulijoita eikä edellä ajava väistä tulee viiva ylitettyä. Paikalliset pyörät ei kunnioita viivaa ollenkaan. Itselläkin vähän tahtoo ote aina lipsua. Päivämatkat on sitä luokkaa, että pitää ajaa aika joustavasti.

Ennen Krimille menoa ajoin taas tyypillisesti ruuhkan ohi. Näin sopivan raon, jonne polkaisin menemään. Tietty vedin viivan toisella puolella ja vauhti varmasti myös pomppasi aika tavalla. Mulla soi musat korvilla vedin tapeilta menemään, joten ihmettelin että mitä siellä joku torvea soittaa, normi juttuhan tuo ohitus oli. Sitten tajusin, että se on miliisi. Laskeuduin istumaan ja ajattelin tarjota kavereille tilaa ajaa ohi. Vaan eipä ne tykännyt mennä ohi ollenkaan vaan jäi jyystämään perään. Ne oli siis minun perässä! En ollut nähnyt koko autoa missä se oli, varmaan jonkun rekan edessä, josta sitten pomppasivat perään.

Eipä siinä auttanut pyristellä, vaan ajaa sivuun. Sieltä se ukkeli tuli posmittamaan, mutta en tajunnut sanaakaan. Sen verran siitä sitten tuli tolkkua, että ajokortti ja rekisteriote sekä passi. Enpä muistanut missä ajokortti ja rekisteriote on, niin meni vähän kassien penkomiseksi. Päällä oli hirveä hiki ja aurinko vaan porotti lisää koko ajan.

Paperit saatuaan se toimitti ne kaverille autoon. Kohta tuli takaisin ja kääntäjässä luki, että olin ajanut ylinopeutta. Eihän niillä ollut edes tutkaa, mutta en lähtenyt tivaamaan todisteita. Olihan se ollut räikeä ohitus jokatapauksessa, olin sakkoni ansainnut, se myönnettäköön. Aikaisemmin miliisit eivät vaan ole puuttuneet. Monesti olen niistä tänäänkin ja tällä reissulla laskenut. Ja paikallisen kanssa vielä todella härskimmin, joten vähän ihmetytti nyt tämä linjamuutos.

Siinä sitä yritettiin keskustella, että sakkoa nyt napsahtaa. Minut ohjattiin sitten auton viereen seisomaan. Mulla oli vielä kypärä päässä ja siinä kamera. Kypärä piti antaa autoon ja näyttää, että se ei nauhota. Sitten selvisi pelin henki, 10000 ruplaa ja voisin jatkaa matkaani. Eli kusetusta ilmassa. Olisin sen maksanut, mutta eipä ollut käteistä. Oli ihan pakko kysyä, että voinko maksaa kortilla. En voinut:)

Sitten se pyysi näyttämään paljonko minulla on rahaa. Amatöörimäisesti minulla oli kaikki rahat samassa muovipussissa josta olin jo passinkin ottanut. Rupesin siinä rahoja levittämään, niin äkkiä se käski laittaa ne piiloon ja laskea piilossa. Rahaa oli vain 1500 ruplaa.

Vähän aikaa ne taas keskenään posmitti. Sen jälkeen viittelöi, että laita rahat auton oven taskuun. Niin pistin rahat sinne ja tilanne laukesi. Kyselivät sitten mistä olen tulossa ja minne menossa, siis kääntäjän avulla. Esittelin karttaa ja yritin siinä kertoa englanniksi, mutta kuuroille korvillehan se meni. Siitäpä ne sitten lähtivät ja minä jäin pakkailemaan tavaroita. Eipä tuolle voinut kun nauraa, sainhan vielä aika hyvin alennuksen.

Yritin vähän matkaa ajella rauhallisemmin ja katsella jäivätkö jonnekin parkkiin, mutta en niitä nähnyt sen koommin. Niinpä kurvailin ruuhka toisensa jälkeen aina Kertšinsalmen sillalle. Olipahan tuo aikamoinen luomus, kuvia en jäänyt ottamaan. Videolla näkyy sitten.

Niinpä sitä oltiin tultu Krimille, ilman mitään ongelmia. Kymmenen kilsaa ennen Feodosijaa ajattelin käydä huoltoasemalla jäähdyttelemässä, olo oli todella tukala helteen takia. Olisi hyvä jäähdyttää ja juoda ennen viimeistä rypistystä läpi ruuhkan. Matkalla olin juonut ajaessa, eikö jano ollut hirveä, mutta kylmä kokis maistuu aina. Huoltsikalla oli jotain paikallisia hahmoja ja ne viittelöivät ajamaan niiden luokse. Niinpä siinä muutama sana vaihdettiin. Näitäkin kavereita huvitti suomalaiset lyhyet kilvet. Epäili että onko oikeesti aito. Reittiä esitellessä haukkuivat hulluksi, ihme porukkaa.

Vähän aikaa tarinoitua he lähtivät ja minä painelin ostamaan kokista. Mutta en voinut maksaa kännykällä. Noh, eipä siinä mitään. Ajattelin että käympä sitten perillä nostamassa rajaa ja ostan sitten, olihan tuota vettä vähän.

Kurvasin hotellille joka löytyi varsin helposti. Matkalla ja kävi selväksi että paikka on aikamoinen turistirysä. Sikana porukkaa ja kauhea helle. Ehkä ei ihan minun paikka, mutta ompahan sitten käyty ja silta ajettu.

Hotelli oli todella hieno, mutta huone ei niinkään upea. Hotellissa respassa selvisi, että täällä ei kävisikään suomalainen kortti. Jep, olipa kätevää kun meni ne rahatkin miliiseille. Enpä ollut tätä kyllä yhtään ajatellut, joten käsi ylös virheen merkiksi. Repassa sitten kertoi, että pankeista sitä kyllä saa, mutta maksaa ei voi missään. Pankki olikin puolen kilsan päässä.

Lähdin sinne talsimaan heti kun oli käynyt suihkussa ja vaihtanut vaatteet. Vaan eipä sitä pankkia löytynyt vaikka paikallisten kanssa porukalla etsittiin. Kolmesta automaatista kokeilin nostaa rahaa, mutta tosiaan kortti ei täällä toimi!

Sitten vaan hotellille kyselemään lisäohjeita. Ja kyllä olin käynytkin ovea nykimässä, mutta nythän on sunnuntai, joten rahaa saa vasta seuraava aamuna. Loistavaa! Ei rahaa, ei juotavaa, nälkäkin on ja bensatankki suht tyhjä. Rahaa oli kyllä dollareina, mutta niitäkin voi vaihtaa vain pankissa.

Eipä siinä sitten, keittelin sopat kylppärissä kun huoneessa oli palovaroitin. Sen laukeaminen olisi tietty ollut mukava pikku lisä täydelliseen päivään. Voimat oli aika loppu helteeseen ja nälkäkin painoi. Aulasta sain vettä mutta se oli vain filtteröityä, niin myös omalle suodattimelle tuli käyttöä. En vaan ois mitenkään uskonut, että suodatin tulee ekaa kertaa käyttöön neljän tähden hotellissa. Mutta seikkailu ei olisikaan seikkailu ilman yllätyksiä.

Syötyä vielä palloilin vähän aikaa huoneessa ja jututin respan kaveria.

Kun keli oli viilistynyt inhimilliseksi lähdin pörräämään rantakadulle. Eipä tämä tosiaan eroa Välimeren kohteista mitenkään, hitosti porukkkaa ja krääsää myynnissä tolkuttomasti.

Kävin myös hotellin ravintolan kattoterassilla ihailemassa maisemia ja käyskentelin hotellin omassa puistossa. Kyllä toki mukavampi oli syödä kylppärissä kun näissä maisemissa.

Illan päätteeksi vetäisin vielä PT:n tekemän jumpan, joten aikatavalla kaikki energia on käytetty. Olo on kuitenkin lopuksi väsynyt mutta onnellinen. Tänne tultiin vaikka moni sitä epäili.

Huomenna on tulossa todella raskas päivä, miltei puolet pidempi ja samanlaista hellettä luvassa.

Leave a Reply

Theme by Anders Norén