Savon Surauttelijat

Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä – 2 guys having random adventures on motorcycles

2019 Reissut

Kaukasus 2019 – päivä 11

Feodosija – Rostov 650km

Aamulla kello pärähti puol seiska ja aamupala oli vasta puol kasi. Tunnissa pakkasin pyörän ja suodatin vedet mukaan. Aamupala olikin varsin kattava ja onneksi maksettu etukäteen. Sulauduin hienosti joukkoon, vähän vain savolaispoikaa ihmetytti tarjoilijattareiden valkoiset sormikkaat. Hotellihan oli semmonen perus motoristimesta.

Krimi on kyllä muuten ihan edullinen paikka, multakaan ei mennyt yhtään rahaa koko vierailulla.

Sitten vaan jännäämään, että pääsenkö käyttämään varabensakannua vai riittääkö bensa venäjän puolelle saakka.

Keli oli paahtava jo heti kasilta kun starttasin hotellin pihasta liikenteeseen. Mittarit oli heti yli kolmessa kympissä ja rannat olikin täynnä ihonsapilaajia.

Matka Krimin sillalle asti sujui varsin joutuin. Muutama hassu tietyö, mutta ei mitään järkyttävää ruuhkaa. Sillalta näkyi tavaanrannan täydeltä laivoja. Olivat varmaan tavara ei sotilaslaivoja. Sillan jälkeen alkoi jännittämään, että riittääkö bensa vai pitääkö viime metreillä alkaa säätämään varakannun kanssa. Kyllähän se onneksi riitti sen verran nätisti osasin tulla. Aamulla päätinkin, että tänään siivotaan vähän ajotyyliä. Motarien siirtymänopeutta sekä ohituksiin käytettävää nopeutta vähän lasketaan. Samalla katsotaan vähän tarkemmin ohituspaikat sekä varmistetaan ketä ohitellaan. Tänään ohitin useita miliisejä, eikä kukaan puuttunut tyyliin. Eilinen oli minusta vihellysvirhe. Vaikka tempaukseni oli härski ja Suomessa saisi roimat sakot ja kortti pois, täällä se oli normiohitus.

Riittihän se bensa asemalle asti, tais mittariin tulla enkat yli 330km tankillisella. Vaan asemapa olikin suosittu. En tiedä johtuuko hinnasta vai haluaako venäläiset suosia kotimaista, niin asema oli ihan tukossa. Krimin päässä olisi ollut myös mahdollista tankata, mutta taitavat kaikki tulla kotiin tankille.

Asemalla oli kymmenen mittaria ja jokaisessa viidestä kymmeneen autoa jonossa. Mulla meni tunti ennen kuin sain tankattua!! Hitto mitä säätöä. Ajetaan auto tankille ja löydään pistooli sisään. Sitten mennään vessaan, ostamaan ruuat ja maksamaan bensat. Sitten jos ostit liikaa bensaa haetaan kuitilla vielä hyvitys. Ja tietty minun jonoon tuli joku megaluokan säätöoperaatio. Mikäs siinä auringonpaisteessa oli odotellessa. Eipä ainakaan taaskaan paleltanut. Sain kuitenkin pikaisesti haettu juomista ja samalla varmistettua että puhelimella voi maksaa, joten maltoin odottaa.

Sitten vaan siirtymään eteenpäin ilman käteistä. Välillä yritin pysähtyä syömään, mutta paikoissa ei käynyt kortti. Yhdellä huoltsikan pihalla sitten vetäsin pikaisesti palkkarin huiviin ja taas jatkamaan matkaa. Yhden pienen tauon pääsin pitämään sisätiloissa, joissa oli myös jäähdytys ja pankkiautomaatti. Sain sieltä käteistä päälle, joten se ei ollut enää ongelma. Paahdoinkin kaikkiaan kuusi tuntia miltei olemattomilla tauoilla järkyttävässä helteessä. Sitten rupesi jo tuntumaan pahalle. Pelkkä nestemäinen ruoka ei tee hyvää oloa, vatsa tuntuu tyhjälle, vaikka energiaa periaatteessa on.

Oli pakko kaartaa ekaan kahvilaan minkä näin. Se osoittautuikin hyväksi paikaksi ja huilasin siellä melkein tunnin. Olin ennen pysähdystä juonut jo neljä litraa ja nyt ruokaillessa meni vielä pari litraa lisää. Sain sieltä oikein hyvää ruokaa sekö ladattua venäjän simmille lisää nettiä. Ei se ollutkaan rajaton, vailla piti olla. Nämä on just näitä, kyllä se on tai pitäis olla.

Levättyä lähdin porhaltamaan viimeiset muutamat sata kilometriä, tais olla 260km. Matka meni joutuisasti maksullisilla teillä. Täällä pystyi maksamaan tiemaksun kännykällä, joten edes hanskoja ei maksaessa tarvinnut heittää. Aika näppärästi sai portteja availttua.

Hotelliin löysin heittämällä ja koko päivälle tuli mittaa yksitoista tuntia. Joista tunti meni tankatessa ja toinen levätessä. Hotelli on pieni ja huone on todella pieni.

Sain kuitenkin kamat levitettyä ja suihkun jälkeen kampesin keskustaan syömään. Olikin jo karmea nälkä. Kaveri on asunut täällä pari vuotta, joten ruokapaikka sattui kerrasta kohdalleen.

Syönnin jälkeen kävi lyhyellä kävelyllä jaloittelemassa. Jalat olivatkin aika pökkelöt eilisen jumpan jäliltä, teki hyvää kävellä.

Kyllä näihin kaupunkeihin voisi paremminkin tutustua ja päivän valolla. Aika tyypilliselle venäläiselle miljoonakaupungille tämäkin näyttää. Hirveesti porukkaa ja kauhee pörinä, vanhoja taloja, osa hyvässä osa huonossa kunnossa, nättiä puistoaluetta jne.

Sitten vaan kaupan kautta hotellille elpymään ja huomenna edessä seuraava miljoonakaupunki Voronezh.

Leave a Reply

Theme by Anders Norén