Maanantaina tuli pyörähdettyä mökillä ja viikon toinen surautus suuntautui tänään keskiviikkona Jyväskylään. Kohteena Kari Vehniäinen Racing jossa Ari Borovkoff ottaisi työn alle Hussen etujousituksen.
Menomatkan ajelin nopeinta reittiä jotta Ari pääsee aloittamaan työnsä järkevään aikaan. Tylsää asvalttia mutta ihan mukavasti matka meni radiota kuunnellessa ja hyvästä kelistä nauttien.
Etuiskareihin tehtiin normaalin huollon lisäksi shimmitys minun painolle ja ajotavalle sopivaksi sekä muutettiin iskarit sellaisiksi että molemmissa on sekä paluu- että kompressiovaimennuksen säätö. Alun perin noissa WP 4CS iskareissa on toinen säätö toisessa ja toinen toisessa iskarissa jolloin säätövaraakin on vain puolet. Ari teki iskareihin myös joitain muita mekaanisia muutoksia, joita ei ammattisalaisuuden vuoksi paljasteta, jotta keulan taipumusta lyödä käsille ja toisaalta pohjautumista saadaan korjattua.
Sillä aikaa kun Ari teki taikojaan, minä pääsin jututtamaan Vehniäisen Karia jota ei varmasti tarvitse kellekkään moottoripyöräilyä Suomessa seuraavalle esitellä. Hauska oli hänen kanssaan turinoida, ja kiinnostava juttu on mm. se että Kari ja kumppanit ovat rakentaneet 701 Hussesta Rally-version.
KVR:ltä löytyy näköjään jotakuinkin kaikkea mitä minä olen tarvinnut mopoiluun liittyen, niin ajovarusteita kuin varaosia/varusteita mopoon. En ole aiemmin tuolla asioinut mutta ensikokemus oli erinomainen!
Kun Ari sai hommat valmiiksi, käytiin porukalla jousitusta koeistumassa ja samalla sain Karin kuvaankin mun hussen kanssa. Ari antaa työnsä puhua puolestaan ja vältteli onnistuneesti kameraa :-). Keula tuntui merkittävästi paremmalta ja lisäksi se on nyt paremmin balanssissa takaiskarin kanssa.
Paluumatkaksi olin suunnitellut TET-reittiä mukailevan reitin jossa keulan ominaisuuksia pääsisi hyvin testaamaan. Ja testaamaan nimenomaan minulle tyypillisessä ajossa eli metsäautotiellä, soratiellä ja hieman poluillakin. Ensin tosin jouduin ajamaan vähän matkaa nelostietä.
Heti soralle päästyä huomasi että keulassa on erilainen tuntuma, tai oikeastaan sen huomasi ensin jo liikennevaloihin jarruttaessa. Sitten kun pääsi huonokuntoisemmalle (lue: mukavammalle) soratielle niin varmistui se oleellisin: kuopat ja töyssyt eivät enää iske käsille niinkuin ennen vaan ne ilmoittavat vain kevyesti olemassaolostaan. Lisäksi keula tuntui jotenkin ikäänkuin ryhdikkäämmältä, sitä on vaikea selittää mutta aivan kuin keula pysyisi ylempänä. Myös luottamus eturenkaan pitämiseen epätasaisissa kaarteissa parani.
Loppuosa kotimatkasta olikin sitten melkoista nautiskelua Suonenjoen ja Airakselan välisillä metsäautoteillä!
Keulamuutoksen lopputulos on mieleinen ja sen ansiosta reissussa pitkien ajopäivien läpivienti tulee varmasti olemaan merkittävästi helpompaa.
Leave a Reply