Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2015 Reissut

Kesäreissu Viroon

Annen ja Mikan kesäreissu kohdistuu tänä vuonna Viroon. Tarkoitus on kiertää muutama kaupunki Virossa aika nopeilla siirtymillä ja yksi yö per kaupunki. Päivämatkat Virossa ovat aika lyhyitä, muutama sata kilometriä per päivä. Tiet on suunnitelman mukaan asfalttia, mutta pääteitä kuitenkin vältellään. Tarkoitus on reissulla panostaa kaupunkeihin tutustumiseen. Virosta yöpymiset ja kaupunkikierrokset ovat Parnussa, Tarttossa ja Narva-Jôesuussa. Välimatkalla poiketaan tietysti Tallinnassa, jonne mennään lautalla sekä Haapsalussa ja Viljandissa. Suomessa menomatkalla yövytään Vantaalla ja kotimatkalla Tampereella.

Reissulle tulee mittaa reilu puolitoista tuhatta kilometriä ja aikaa menee tiistaista sunnuntaihin.

22.6. Valmistautuminen

Valmistautuminen reissuun on aloitettu ja suurin osa tavaroista on pakattu. Lapset on viety Vesannolle mummolaan ja itsekin siellä yövytään. Aamulla sitten autolla siirtymä Kuopioon, tavarat kyytiin ja tien päälle kohti Helsinkiä.

Pikkusen on jännitystä ilmassa. Mikaa jännittää laivamatka, ettei vaan olisi tuuli, jotta ajokunto säilyisi ja Annnea jännittää Viron liikenne.

23.6. Koti – Vantaa

Päivälle kertyi kilometrejä reilu neljäsataa ja aikaa meni seitsemisen tuntia. Matkasta puolet taittui sateessa eli päästiin testaamaan sadevarusteita. Mikalla hanskat vuotivat pahasti ja kädet kastuivat, onneksi ei ollut kylmä. Eli hanskakauppaan on mentävä, hanskat ovatkin palvelleet jo kuusi ajokautta. Myöskin sadetakin ansiosta kaulus ei asettunut kunnolla ja vettä pääsi kaula-aukosta sisään. Annella toimi hyvin perinteiset pullapitkopussit jaloissa. Kengät olivat Annella litimärät, mutta jalat pysyivät kuivina.

Päivän matka ajettiin pieniä teitä, valtatietä vältellen. Hiekkaa ei päivän aikana nähty, mutta mukavaa asfalttia kuitenkin. Reitti kiersi Jäppilän ja Lomatrion kautta Päijänteen rantaan. Lomatriossa pysähdyttiin brunssille ja tarkistamaan varusteiden tila. Lomatriosta lähdettiin ja kierrettiin Joutsan kautta Vääksyyn Päijänteen rannan kautta. Vääksyssä pysähdyttiin kahvila Sokerilaan kahville ja tuoreelle kahvilassa leivotuille pullille ja piirakoille. Vääksystä ajettiin Riihimäen kautta kierrellen Vantaalle.

Päivän reitti on aika monesti jo nähty ja vettä satoi niin kuvia ei pysähdelty turhaan ottamaan.

Mukava päivä, vaikka vähän satoikin. Ajaminen oli istualtaan jököttämistä ja näin kilometrit ilman airhawkia oli ihan riittävät. Nyt valmistaudutaan ja jännitetään huomista laivamatkaa ja Viron liikennettä.

24.6. Vantaa – Pärnu

Päivälle tuli matkaa yhteensä pikkuisen päälle 300 km ja aikaa retkeen kului tarkalleen kymmenen tuntia. Leijonanosan ajasta lohkaisi lautalle valmistautuminen ja sillä surffaaminen. Lautalla nautimme erittäin runsaan aamupalan, vaikka ei isäntäperheen aamupalassakaan mitään vikaa ollut. Lautalle menossa eikä sieltä poistumisesta ollut ongelmia, vaikka metallikansi olikin sateella liukas. Kiinnitysvälineitäkin lautalta löytyi hyvin, eikä omia tarvittu. Lautan setä tuli kiinnityshommiin kaveriksi ja toi kiiloja renkaiden eteen ja taakse sekä käypäsiä liinoja kiinnitykseen.

Suomen päässä keli oli surkea ja Helsingin keskusta seilattiin vesisateessa autoja väistellen. Ei ole semmoinen liikenne yhtään meikäläisten juttu, onneksi siellä tarvii aika harvoin liikkua. Viron päässä keli vaihteli aurinkoisesta vesisateeseen ja älyttömään tuuleen. Päivän lämpötilat vaihtelivat Viron puolella 15-18 eli ihan kivasti tarkeni.

Laivamatka meni hienosti, ei tullut paha olo ja pyörätkin säilyivät ehjänä, joten Mikan pelot olivat turhia. Liikenne oli vähäistä koko matkan Viron päässä sekä ajaminen oli helppoa, joten Annenkin huolet olivat täysin turhia.

Päivän reitti kierteli Tallinnasta rantaa pitkin Haapsaluun ja sieltä Pärnuun. Pysähdyksiä ja varsinaisia kävelyjä ei matkanvarrella tehty vaan maisemia tarkkailtiin lähinnä satulasta, ihan kuin oikeat motoristit.

Matkalla tuuli voimakkaasti ja loppua kohden alkoi jo kova sivutuuli tympimään. Tuulessa matkustamisen jälkeen saavuttiin vihdoin Pärnuun laitamille. Ennen hotellille menoa käytiin tankkaamassa 45senttiä halvempaa 98 tankkiin, Mikalla olikin jo tankin valo kotvasen palanut. On se vaan janoinen tuo isogessu.

Päästiin kuitenkin vihdoin perille hotellille ja palautusjuoma sekä pikkueväät ennen päivälliselle lähtöä maistui. Eväät ja juomat ovat täällä kohtuuhintaisia ja valikoima on monipuolista.

Pyörät saatiin hotelli Strandissa hienosti rautaovella lukittuun tilaan parkkiin, mutta en tiedä saadaanko niitä sieltä aamulla pois. Parkkina toimii näet  pieni hotellin alle luiskaa pitkin ajettava pikku kopperoinen.

Hotellin spa jäi illalla testaamatta, koska täällä oli joku junnujen jalisturnaus. Oli sen verran ääntä spa-osastolla, että oli parempi vetäytyä suihkun kautta liikenteeseen. Käytiin kävellen päivällisillä, matkaa mokomalle reissulle kertyi lähes 8km. Ei sitten tullut ajateltua, että täällä vietetään tänään juhannusta ja suurin osa paikoista oli kiinni tai ne menivät kiinni jo kasilta. Saatiin kuitenkin hyvät juomat ja pitsat hintaan 13€, täysi vatsa parempi mieli.
Matka oli ajamisen arvoinen ja toivotaan, että aamulla saadaan pyörät pois muutenkin kuin pakittamalla ne ylämäkeen.
Tallinnassa ei ollut liikennettä juurikaan. 

Yksi hassi sattui Tallinassa ja piti oikaista pienempää kujaa pitkin. 

Joku vesiputous, nimi tarkennetaan myöhemmin jos muistan. Huomattavaa on, että ei ole mitään suojakaiteita ja kosken yli reunaa pitkin olisi voinut vaikka kävellä. 

Tässä ollaan pikkutauolla lähellä merenrantaa. Välillä paistoi aurinkokin, vaikka hellettä ei ollut.

Haapsalussa oli mukavannäköistä, seuraavassa muutama kuva sieltä.
Haapsalun Piispanlinna.

Kivoja pikku kujia ja erivärisiä taloja.  

Kivoja merenrantakämppiä.

Mukulakiveä oli jonkin verran.

Taas näitä pikkukujia.

Muutamia kuvia tiestöstä matkan varrelta.

Merenrannalla oli tuulista ja pilvet näytti synkille.

Kivaa kurvailupätkää. Tosin tiet olivat märkinä aika liukkaita.

Jokin linna tienposkessa.

Baanaa, jossa ei näy ketään. Liikennettä ja asutusta oli tosi vähän.

Pärnussa rakennusten laatu vaihtelee todella voimakkaasti.       

Hotelli oli merenrannalla, pikkuinen nurmikkokaistele oli välissä.

Pärnun biitsiä.   

 

25.6. Pärnu – Tartto

Päivän matka oli vain vähän alle 200 km ja sen taittamiseen käytettiin viisi tuntia. Päivän erikoisuutena oli parinkymmenen kilometrin hiekkatieosuus. Matka saatiin taitettua pienillä vesisateilla ja 12-16 asteen lämmössä.

Aamulla tutustuimme vielä Pärnun keskustaan ja hiekkarantaan, mutta kaupat aukesivat vasta kympiltä ja hiekkarannallakin oli aika tuulista. Totesimme, että onneksi ei olla mitään biitsihahmoja. Biitsille ei ollut vielä muitakaan lähtenyt, kahta innokasta lenkkeilijää lukuunottamatta. Päätimme näin lähteä taittamaan päivän matkaa jo ennen kymmentä.

Pärnusta lähdettiin pieniä teitä pitkin ajelemaan kohti Viljandia, johon oli tarkoitus mennä lounaalle. Navigaattori oli tehnyt tempun ja laittanut matkanvarrelle pätkän hiekkatietäkin 😉 Siitä selvittiin hienosti ja Anne suorittikin samalla soralla-ajokurssin 12D. Tuolla kurssillahan ajetaan 15cm paksulla irtosoralla suoraan lanauksen jälkeen. Alun säikähdyksen jälkeen Annelta homma lähti luistamaan todella hienosti. Mika sähläsi kameran kanssa, ettei tapahtumasta saatu videota eikä edes kuviakaan. Hienosti se meni täytyy vain uskoa. Harmillisesti siinä meni reissun tähän asti parhaat kuvamateriaalit. Ilottelu loppui kuitenkin lyhyeen kun vähän reilun kymmenen kilometrin jälkeen saavutettiin lana ja jouduimme sen ohittamaan.

Viljandiin saavuttiin hyvissä ajoin ja olihan tuo nälkäkin jo alkanut tehdä tuloaan. Viljandi oli tosi hieno pikku kaupunki, mutta emme löytäneet sieltä ennakkoon etsittyä ravintolaa. Löysimme kuitenkin kivan ravintolan Amrita. Sieltä saimme loistavan keiton ja pastan sekä hyvät jälkiruuat. Kun vatsat olivat täynnä, niin  kiersimme muutamat pikkukujat ajamalla läpi, hienoa oli. Kujien jälkeen kävimme vielä keskiaikaisella ritarilinnan raunioilla kävelemässä. Kävelimme siellä tuulessa kypärät päässä. On muuten kätevät kävellessäkin nuo radiopuhelimet, eipä tartte huudella kaverille.

Linnalta suuntasimme nenät kohti Tarttoa ja hotelli Pallasta. Matkalla ei ollut mitään erikoista. Poikkesimme kuitenkin ennen hotellille saapumista vielä jollakin isolla ostoskeskuksella, joka oli kaupungin laidalla.

Hotellilla saimme pyörät parkkiin takapihalle, jossa on videovalvonta. Toiveissa on että aamulla pyörät löytyvät ehjinä samoilta paikoilta. Hotellissa kävimme huuhtomassa pölyt pois suihkussa ja sitten suuntasimme kohti Tarton keskustaa.

Keskustassa kierreltiin reilu pari tuntia. Siteen pikku huili hotellilla ja eväiden syönti. Sitten jaksoikin lähteä uudestaan kiertelemään vanhaa kaupungia ja etsimään päivällispaikkaa. Päivällinen käytiin syömässä Balkan nimisessä ravintolassa. Päivälliseen jälkeen kierrettiin vielä pikkulenkki ja sitten hotellille huilaamaan seuraavan päivän koitoksia varten.

Muutamia kuvia päivästä:

Sorateiden sirpa, kuva otettu hetimiten hiekkakurssin jälkeen. 
Viljandin ruokapaikka Amrita. 
Viljandin vanhoja katuja.    
Viljandin linnoituksen rauniot. 

Vallihaudoissa olisi ollut hienoja polkuja ajettavaksi, mutta Anne ei antanut mennä. 
Tarton keskustaa, raatihuoneen tori.

Vähän uudempia rakennuksia Tartossa. 
Tarton Ema-joki.

Joku patsas raatihuoneen torilla. 
Tarton laitakaupunkia.

Matkailua Pärnu joen vartta pitkin.

Ei mitään, ei ketään maantie. 

Illallispaikka Balkan. 

Hotelli oli aivan pääkadun varrella ja vanhan kaupungin iholla.

Tarton yliopisto.

Tarton kävelykatu, jonka varrella pikku putiikkeja.  

Tarton oma kalteva talo.  

Kirkon raunioita.  

Enkelinsilta.

Pirunsilta.


Puistoalue mäellä.  

Näkymiä mäeltä kaupunkiin päin.

Taas joku kummitustalo.

Taideteos vinot putket. 

Graffitteja.

Torilla oli paljon kukkia. 

26.6. Tartto – Narva-Jõesuu

Päivän ajot oli parisataa kilsaa ja aikaa meni viisi tuntia. Aurinko paistoi koko ajoajan ja lopussa oli melkein 20 astetta lämmintä. Matkalla piti turvautua työkalupakkiinkin.

Aamulla kiertelimme vielä Tartossa, kun uni loppui jo ennen aamupalaa. Eipä ollut paljon muuta liikennettä, saatiin rauhassa katsella vielä nähtävyydet pois. Käytiin vielä pyörähtämässä vanhan kirkon raunioilla jollakin kukkulla. Matkalla ihmeteltiin Tarton omaa vinoa taloa, rakennustekniikka on täällä hyvin hallussa.

Matkaan lähdettiin aurinkoisissa tunnelmissa vähän vailla kymmenen. Ajelimme pieniä teitä pitkin ja ensimmäinen tauko pidettiin Kallasteessa. Kyseessä on pieni paikkakunta Peipsijärven rannalla. Näkymät olivat järven rannalla hienot ja olipa rannalla punaisesta hiekkakivestä muodostunut rantatörmä, joka on julistettu luonnonsuojelualueeksi.

Kallasteessa käynnin jälkeen ajelimme Peipsijärven rantaa pitkin pohjoiseen. Järven pohjoispäässä siirryimme asteen isommalle tielle. Yhden risteyksen jälkeen Annelta kiihdyttäessä hävisi voima kokonaan. Annen oman tulkinnan ja tarkemman tarkastelun perusteellakin ketjut olivat tippuneet. Ihmettelen, kun vasta kotona reilu tuhat kilometriä sitten kiristin ketjut. Nyt on sitten ketjujen säätövara kiristetty loppuun, toivotaan että ketjut eivät veny liikaa ja päästään kotiin.

Ennen hotellille saapumista kävimme Narvassa. Siellä keskustan alueella tarjoiltiin koko reissun surkeinta asfalttia. Kävimme kääntymässä Venäjän rajalla ja katsomassa samalla Hermannin linnoitusta. Pyörät parkkeerattua lähelle rajaa tuli joku venäjäksi jotain selittämään. Enpä saanut tarinasta mitään selvää. Viereisessä parkkiruudussa ollut mies puhui suomea ja kertoi että kaveri oli yrittänyt selittää minulle että raja pitää ylittää mopolla ei kävellen. Liekkö selostajalla ollut jo vähän liikaa hellejuomaa kehossa. Linnoituksen kiertelyn jälkeen päätimme painua hotellille, sen verran alkoi jo väsy painamaan.

Hotelli Meresuu Spa Narva-Jõesuussa oli ihan rannan tuntumassa. Tavaroiden roudaamisen ja suihkun jälkeen kävimme tarkistamassa paikan biitsin. Iso ja hienohan se oli, mutta ei houkutellut uimaan. Pienen pähkäilyn jälkeen haimme lähikaupasta eväitä, jotta jaksaisimme käydä kylpylässä ennen illallista. Tarkempi tutustuminen Narvan kaupunkiin jää toiseen kertaan. Tosin opaskirjan mukaan ei hirveästi linnoitusta kummempaa nähtävää olekaan.

Evästauolla Peipsijärven rannalla. 

Pingviini syömässä eväitä Kallasteessa.

Kallasten katuja. 

Kallasten biitsiltä olisi voinut vuokrata oman beach housen aidatulla pihalla. 
Punahiekkakivirantatörmä Kallasteessa. 

Haikaran pesiä oli aika paljon. 

Narvan keskustan kadut ei houkutellut tarkemmalle tutustumiselle.

     Hermannin linna Viron puolella. 

Linna oli myös Venäjänkin puolella, joessa kulkee raja. 

Venäläinen yrittää selittää ja minä yritän ymmärtää. 
Remonttireiska. (kuka hitto jätti näin hyvät välit työskennellä) 

Narva-Jõesuu biitsin ruuhkaa.

Menomatka Narva-Jõensuuhun meni rajajokea pitkin. Joessa oli vartijotorneja.

  

Maantietä jossain välissä. 
Hotellihuoneen näkymät. 

Ilta-aurinkoa hotellin ikkunasta. 

27.6. Narva-Jõensuu – Tallinna – Tampere

Päivän ajo-osuus oli reilut neljäsataa kilometriä ja aikaa sen taittamiseen meni kymmenen tuntia. Sadetta ei ollut kun vähän nimeksi ennen Tallinaa ja vähän ennen Tamperetta. Vaikka aurinko paistoikin, lämpötila ei jaksanut kunnolla nousta yli 20 asteen.

Matkaan lähdettiin jo ennen aamu palaa puol kasilta. (Aikamoista lomatouhua!) Tarkoitus oli ajaa suhteellisen ripeästi Tallinaan ja kierrellä siellä jonkin verran. Menomatkalla kävimme kuitenkin meren rannalla putousta ja Palanderin Kallen pitämää majapaikkaa katselemassa.

Tallinassa emme kierrelleetkään kaupunkia vain kävimme Merekeskuksesa nauttimassa erittäin maittavan lounaan. Mikalle löydettiin samalla hyvä hattu. Muuten paikassa oli aikamoinen lomalistunnelma. Suomalaisia hakemassa juomia enemmän tai vähemmän juomia nauttineina, edustava näky.

Laivamatka meni todella hienosti, ei ollut ollenkaan tuulta eikä muitakaan häiriötekijöitä. Motoristina pääsimme taas ensimmäisenä laivaan ja sieltä pois. Helsingistä keskustasta irtautuminen tapahtui omituisen hankalasti, mutta pääsimme pienen surffailun jälkeen kuitenkin Tampereelle johtavalle kolmostiellä.

Helsinki-Tampere Matkasta ei ole mitään kerrottavaa, hiton tylsää moottoritietä. Anne testaili korvatulppia viimeisen sata kilsaa eikä kuullut mitään, joten loppumatka meni hiljaisuudessa. Aika raskasta matkustaa hiljaisuudessa, matkustamisen luonne muuttuu. Loppumatkasta oli havaittavissa reissuväsymystä, joka ilmeni toljottamisena ajaessa.

Illalla vielä grillailtiin ja saunottiin kaverin luona sekä nautittiin muutama voimajuoma. Sitten valmistauduttiin viimeisen päivän kotimatkaan ja tyttöjen hakuun.

Upea putous, eipä taas turhia turvakaiteita. 
Päivä ajeltiin nauttien merimaisemista.
Ekana jonossa odottelemassa laivaan pääsyä. 

28.6. Tampere – Kuopio

Matkaan lähdettiin jo hyvissä ajoin puoli yhdeksältä. Ajoreitti oli pientä tietä ysitien pohjoispuolella. Kilometrejä ”kiertotien” kautta tuli vähän yli kolme sataa, kolmisenkymmentä suorinta reittiä enemmän. Aikaa taivaltamiseen aurinkoisessa kelissä käytettiin viisi ja puoli tuntia. Ajoaika ei tuntunut yhtään niin pitkälle kuin eilinen moottoritiepätkä Hki-Tre.

Matkalla ei sattunut mitään erikoista. Tie on ajettu sen verran monta kertaa, ettei kuvia pysähdelty ottamaan. Koko matka oli asfalttia, jossa kivoja kurveja ja mäkiä. Hienoa suomalaista maisemaa. Pieneltä tieosuudelta oli kuorittu asfaltti pois ja siinä päästiin ajelemaan soralla.

Kotona

Reissu oli mahtava! Viroon kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan. Meille kilsoja tuli yhteensä pari tuhatta ja yöpymisiä oli viisi. Kaikki kierretyt paikat olivat näkemisen arvoisia.

Viron liikenne ei ollut yhtään hankala, vaikka siitä meitä kovasti varoiteltiin. Hauskaa siellä on liikennemerkkien käyttö. Mutkat on merkattu ja ohituskiellot laitettu mutkiin, vaikka mutkat ovat loivia ja kukaan ei semmoiseen paikkaan menisi ohittamaan. Myös ylä- ja alamäet on merkattu, siellä ne on aika harvinaisia.

Ongelmia ei reissulla ollut. Annekin vingerti ihan kivasti (välillä olisi nopeus voinut olla kovempikin, ensi reissulle isompi pyörä).

Vaikka vielä jäi kohteisiin tutustuttavaa, niin seuraava reissu kohdistunee jonnekin muualle…

Leave a Reply