Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2015 Reissut

Kuusamo kutsuu

Mikalla ja vierailevalla tähdellä Petterillä on tarkoitus lähteä tutustumaan Kuusamon ympäristöön. Lähtö on maanantaina 6.7. klo 8:00, reitille tulee yhteensä mittaa n.1800km ja takaisin kotona ollaan torstaina.

Menoreittinä Kuopiosta Kuusamoon on itäraja pikkuteitä kierrellen, tietysti Raatteen kautta. Kuusamon ympäristöä tutkitaan yksi päivä tavoitellen vaarojen ja tietysti Rukan huippuja. Pyörien selässä kierretään pikkuteitä ja käydään paikallisessa kansallispuistossa. Jalkapatikkavälineet jätetään kotiin, joten ehkä parhaat kohteet jäänevät näkemättä tällä kertaa. Varmasti nähtävää kuitenkin riittää.

Kuusamosta suunnataan keulat kohti Hailuotoa. Hailuotoon mennessä kolutaan matkan varrelle sattuvat kylätiet ja kansallispuistot. Hailuodossa kierrellään ja tutustutaan saaren pikkutiestöön pyörien selässä. Yöpyminen Hailuodossa on alustavan suunnitelman mukaan teltassa.

Kotimatkalla laskeudutaan miltei suoraa reittiä, toki taasen pikkutietä kierrellen, Kuopioon. Reittivalintaa vielä mahdollisesti muokataan matkalaisten vireystason mukaan. Mikalla on olematon kokemus telttailussa, joten edellisen yön unista ei ole takeita.

Reissulla on tarkoitus evästää mahdollisimman paljon omilla sopilla eli trangiat lähtee mukaan, muutama ateria syödään kuitenkin valmiista pöydästä.

5.7. Valmistelut

Pyörät on lastattu ja viimeiset säädöt tehty jo hyvissä ajoin ennen iltaa, nuilla ketjumiehellä kun on niitä omia puuhiaan. Petsku siis sääteli ketjut ja Mika lisäsi ”vain” öljyä koneeseen. Pyörät on näin valmiina kohti uusia seikkailuja. Kypäräpuhelimien yhteiskokeilu suoritettu ja kuuluvuus todennettu, itse aparaatit laturissa. Naviin on ladattu eri päivien reitit sekä muutamat vaarat ja muut nähtävyydet. Ajovarusteet on valittu ja valmisteltu tuolille, sen kun vaan hyppää aamulla ukko sisälle. Kaikki on siis valmiina lähtöä varten. Pitäisi vaan innostukselta saada edes muutama tunti nukuttua, että jaksaa huomisen päivän ajaa. 

6.7. Kuopio – Suorajärvi(Kuusamo)

Matkaan lähdettiin vähän vaille kahdeksan. Mika olikin nukkunut nelisen tuntia eli oltiin valmiina päivän seikkailuihin. Matkaa päivälle kertyikin vähän vailla 600km ja aikaa reissun taittamiseen käytettiin kymmenen tuntia. 

Keli suosi matkailijoita ja aurinko paistoi koko päivän. Vaikka aurinko paistoi keli oli yllättävän viileä, mutta ei kuitenkaan ollut liian kylmä. Oli oikein mukava pyöräilysää.

Aluksi taivalta taitettiin siirtymätaktiikalla Kuhmoon asti, josta reissu varsinaisesti vasta alkoikin. 

Kuhmosta matkaa jatkettiin pieniä teitä pitkin kohti Raatteentietä. Raatteentielle oikaistiin hiekkatietä pitkin suoraan tien itäpuolelle. Raatteentiellä käytiin raja-asemalla ja hidasteltiin juoksuhautojen kohdalle sekä käytiin talvisodanmuistomerkillä. Kaikilla mahdollisilla muistomerkeillä ei pysähdelty, kilometrejäkin täytyi saada mittariin. Muistomerkkejä päivän aikana ohitettiin lukuisia.

Raatteen jälkeen etsittiin lounaspaikkaa ja sellainen löytykin hyvästä puskasta tien vieressä. Lounaaksi tehtiin trangialla erittäin maittavat pussiruuat. Nopeaa ja maukasta, mutta ei niin edullista. Tietysti keskellä ei mitään vaihtoehtojakin oli aika niukasti. Muutamia hyttysiä yritti tulla väkisin syödyksi, mutta ne osattiin väistellä. Lounas nautittiin lounnon seisovastapöydästä.

Lounaan jälkeen suuntasimme kohti Hossaa. Ennen kuin saavuimme Hossaan kävimme sivuttaissiirtymällä tankkaamassa Suomussalmella. Oli pakko varmistella ettei bensa loppuisi kesken erämaan. Tiet olivat pieniä kurvikkaita asfalttiteitä.

Hossan tuntumassa kävimme Jylhässä-Ölkyssä katselemassa Suomen suurimpia kanjoneita. Kanjonit nähdäkseen olisi tarvittu veneristeily, joka jätettiin väliin. Tyydyttiin kiertämään lähimaastoja pyörillä. Maastot olivat aika huikeita, vaikka itse kanjoni jäikin näkemättä. Siellä olisi ollut mukavannäköisiä vaellusreittejäkin, mutta nekin jäi tälle kertaa väliin. Pääteiltä Ökyyn reitti oli mukavaa hiekkatietä.

Ölkystä jatkettiin jotain mukavaa ja hiekkaista oikoreittiä pitkin Poussaan. Poussasta suuntasimme kohti vitostietä, jota jatkoimme aina Kuusamoon asti.  Kuusamossa lastasimme Petskun pyörän iltapalavarusteilla ja suuntasimme Rukajärventien kautta kohti Suorajärveä. Reitti oli mukavan mutkaista hyvin päällystettyä asfalttia.

Majapaikassa illalla vielä grillailtiin ja saunottiin hyvissä puitteissa sekä olosuhteissa. Sen jälkeen olo oli aika raukea.

Päivän aikana tiellä nähtiin lukuisia poroja, isommissa laumoissa sekä yksinään. Tapaukset olivat harmittomia kun ne havaittiin riittävän ajoissa ja niiden liikkeet ovat suhteellisen suoraviivaisia.

Lienee täysin turha sanoa, että päivän reissu oli huikea. Päivä otti yllättävän vähän voimille, mutta tuskin montaa sataa ylimääräistä kilometriä olisi enää maistunut. Ja niin kuin aina parhaat maisemat piirtyivät vain verkkokalvojen välityksellä reissaajien mieliin.

Raatteentielle mennessä.  
Raatteentien raja-asema.  

Talvisodan muistomerkki.  

Retkimiesten reissulounas, erittäin maukas.
 
 

Mukavaa asfalttitietä järvenrannalla.  

Ökyn lähimaastoa.  

Iltapalalla grillaamassa.  
Keli suosi matkailijoita iltaan asti.  

7.7. Rukan surautus

Päivän reissu kohdistui tänään pääsääntöisesti hiekkateille. Matkaa saatiin mittariin kolmesataa kilometriä ja aikaa tähän käytettiin kymmenen tuntia. Päivällä yritettiin kavuta vaaroille, mutta monen juurella todettiin homma liian haastavaksi. Huikeista maisemista saatiin nauttia mahan täydeltä.

Kelit suosi tänäänkin reissulaisia ja aurinko paistoi pääsääntöisesti koko päivän. Yhdessä kohdassa vettä tuli visiiriin viisi tippaa, mutta selvittiin kuivin nahoin.

Aamun ensimmäinen kohde oli Oulankajoen koski joka sijaitsee aivan rajan tuntumassa. Perille päästiin raja-aseman kautta. Koskelle asti ei päästy pyörillä, koska lopputaipaleelle oli pitkospuut. Ajovehkeissä ei sinne lähdetty kävelemään vaan tyydyttiin katselemaan Lohilammenrantaa josta käännyttiin takaisin. 

Koskella käynnin jälkeen käytiin kääntymässä Kuhtijärvellä sekä Särkivaaralla, mitkä molemmat tarjosivat huikeat maisemat. Samalla yritettiin lähteä Kuntivaaralle mutta Talvitie, joka on tarkoitettu moottorikelkoille, osoittautui liian jyrkkä nousuiseksi sekä liukkaaksi katurenkaille.

Särkivaaralta suunnistettiin kohti Rukaa kautta erinäisten pikkuvaarojen. Reitteinä oli pienet ja erittäin pienet tiet. Maisemat olivat huikeita ja tiet olivat oikein mahtavia. Mika sai matkan varrella taas norsun kaadettua, mutta kaadosta selvittiin ilman suurempi vahinkoja. Taas ollaan kokemusta rikkaampia, gasellin vartalosta oli jälleen hyötyä. Kaadon jälkeen käytiin kuitenkin kääntymässä jollain pikku vaaralla.

Sieltä jostain vaaralta matka suunnattiin kohti Rukatunturin huippua. Ylös päästiin nousemaan huoltotietä, jonne ei pääse muutoin kuin hissillä. Turistina emme kylttiä huomanneet huoltotie-kylttiä ja ketään ei näkynyt missään, joten suuntasimme huipulle. Eipä ollut sillä tiellä ruuhkaa. Samalla siellä huipulla kun ei ollut itikoita eikä höiriötekijöitä päätettiin trangioilla pyöräyttää maittavat lounaat.

Täydellä mahalla kurvattiin tankin ja jälkiruokajätskin kautta kohti Venäjän rajaa ja Saunavaaraa. Saunavaaran huippu jäi kuitenkin tällä erää saavuttamatta. Etelä puolelta vaaraa oli tarjolla patikointia ja pohjoispuolella tie kävi vähän kehnoksi ja matka piti jättää kesken. Raja-asemalla kuitenkin käytiin kääntymässä. Samalla ihailtiin Kuusinkijoen tyrskyjä, Kuusinkijoen rajantuntuma näytti olevan kalastajien suosiossa.

Vaaran jälkeen matka suunnattiin kohti Oulangan kansallispuistoa. Siellä käytiin leirintäalueella ja katsomassa mille Karhunkierroksen polut näyttävät. Maasto ja metsä näyttivät aika huikeille kansallispuistossakin. Myös matkalla olevat tiet tarjosivat paljon nähtävää. Vahingossa ajoimme jonkun traktorimiehen yksityistielle ja saimme nuhteita. Ei kyllä ollut herra merkinnyt tietänsä mitenkään, joten pahoittelimme tapahtunutta ja jatkoimme matkaa.

Kansallispuistosta keulat suunnattiin kohti Rukaa. Keskustassa käytiin hakemassa kotijoukoille tuliaisia ja sitten mentiin päivän päätteeksi pizzalle. Pizza kyllä maistui, vaikka ei lounaassakaan ollut mitään vikaa ollut.

Päivä oli aivan mahtava. Saatiin sitä mitä haettiinkin, hyviä maisemia ja pieniä teitä. Paljon jäi vielä seuraavallekin kerralle kierrettävää mopolla ja jos jalkautuu niin reittejä löytyy paljon lisää. Alue on erittäin suositeltavaa matkailualuetta.

  Särkivaaran huipulla.
 

Kuntijärvi.
 
Norsunkaato.  
Rukan huipulla.  

Lounas Rukan huipulla.  
  

Maisemia lounaspaikalta.   
 

Rukan huipulla.     

Rukan huipulle johtavan huoltotien varressa.

 

  
Erilaisia teitä päivän ajalta.  
 
 
   
  

Taustalla näkyy Venäjä.  
Joki jossain matkan varrella.  
Oulangan kansallispuisto. Karhunkierroksen alku ja kioski.   
 

8.7. Suorajärvi – Hailuoto

Aamulla matkaan lähdettiin puoli yhdeksän aikaan. Päivän aikana ajettiin 500 kilometriä ja ennen iltaa aikaa oli mennyt 13 tuntia. Ihan koko aikaa ei ole vietetty pyörän selässä, vaan osa ajasta on kävelty maastoa tarkastelemassa ja lintutorneissa tutkailemassa. Päivä saatiin ajella poutaisessa kelissä aivan viimemetrejä lukoonottamatta.

Aamulla ensimmäiseksi koukkasimme Rukan kautta tankkaamassa pyörät, koska reitti vei sieltä suoraan pienille teille. Epäilys oli ettei tankkauspisteitä olisi kovin tiuhaan. Epäily osoittautuikin oikeaksi. Aamupäivän reitti kierteli pieniä hiekkateitä ja metsäpolkuja pitkin Pudasjärvelle. Reitti kulki myös Syötteen kansallispuiston tuntumassa. Etapilla tehtiin 30 kilometrin umpiperät, jonka tieosuus oli reissun parhaimmistoa. Navigaattorin mukaan umpiperää ei pitänyt olla, mutta matkaa jatkaaksemme meidän olisi pitänyt alkaa rakentamaan siltaa. Umpiperällä ylitimme yhden puusillan, jota sitäkin piti ensin korjata ennen kuin pääsimme pyörillä sen ylittämään. Hyttysiä umpiperällä oli valtavasti, koska tie kulki suomaastossa. Rikkinäisellä sillalla pyöriä kääntäessä tuli mukavasti lämminkin. Pätkä oli muutenkin teknisesti mukavan haastava, eikä lämmöstä ollut pulaa.

Umpiperän jälkeen kiertelimme vielä pieniä teitä pitkin aina Pudasjärvelle asti, jossa tankkasimme pyörät. Päivän herkkulounas tehtiin trangialla pikkuisen ennen Pudasjärvelle saapumista. Pudasjärveltä koukkasimme takaisin pienelle tielle, jossa oli kohtuullinen kattaus irtosoraa. 

Vähän ennen Kiiminkiä putkahdimme isolle tielle nro 20. Isoja teitä pitkin ajelimme Oulunsaloon Hailuotoon lähtevälle lautalle. Tieosuus oli äärettömän puuduttava ja tylsä ajaa, tiellä oli myös muuta liikennettä. 

Lautan lähtöä ei tarvinnut odottaa kauaa. Meri oli aika tyyni ja lauttamatka sujui vaivattomasti. Hailuodossa menimme ensimmäisenä päällystettyä tietä pitkin Marjaniemeen kahville ja ihailemaan merimaisemia. Marjaniemen kalakaupasta ostimme viimeisen ja herkullisen palan paikallista lämminsavulohta sekä kahvilasta muutaman tuliaisen. Lohi maistui reissumiehille, enemmänkin olisi syöty.

Marjaniemen jälkeen suuntasimme Sunijärven rannalle. Sinne tie oli alussa mukavaa soratietä, mutta loppumatka olikin pehmeää hiekkaa. Hiekkaa oli parikymmentä senttiä ja tiessä oli urat joissa pyörä velloi koko ajan. Ajaminen oli teknisesti haastavaa ja älyttömän raskasta. Jaloilla täytyi maasta ottaa tasapainoa koko ajan. Sunijärvelle päästyämme olimme litimärkiä hiestä. Perillä huomasimme aavistuksen helpomman reitin, jota kautta me tulimme sitten pois. 

Sunin jälkeen suuntasimme muistelemaan Ulkokarvoon kymmenisen vuotta sitten tapahtunutta uimakokemusta. Muistelon jälkeen mentiin Pöllän lentokentän viereisellä biitsille tutkimaan majoitusvaihtoehtoja. Tasaista siellä olisi ollut, mutta alueella oli lammasvaara, joten leiriä ei pystytetty. Ennen Maasyvänlahden majoitusta kävimme vielä yhdellä lintutornilla maisemia ihailemassa.

Kun Maasyvänlahdelle oltiin saatu leiri pystyyn alkoi takki olemaankin aika tyhjä. Teltta päätettiin pystyttää taukomökin viereen. Mökille saapuvan tien loppuosuus oli aika liejuista. Mökissä saatiin hyvin kuivateltua umpihikiset varusteet. Loppumatkasta oli vielä vähän vesisadetta, joten varusteet olivat myös ulkoapäin kosteat.

Mökin edessä oli nuotiopaikka, jossa huikean päivän päätteksi paisteltiin makkaraa. Siinä sitten tarinoidessa meni pitkälti aamuyölle, ennen kuin menimme telttaan nukkumaan. 

Silta jonka yli päästiin pikku kunnostuksella. Kuvassa korjattu silta. Vesi tyrskyi lautojen välistä.  

Umpiperän tietä.

     

Silta jota ei enää lähdetty korjaamaan vaan käännyttiin takaisin.  
Marjaniemessä oli hieno majakka.
  

Hiekkatietä Sunijärvelle mennessä.    
Sunijärven rannalla. 
Tästä sitä lähdettiin reilu kymmenen vuotta sitten legendaarisella uintireissulle.   

Lammasbiitsillä. 
Lintutorni. 
Maisemaa lintutornilta.   

Majapaikka mökin vierustalla. 
Löllirengas eli ei ollut paljon pitoa. Leirinuotiolla mopojen kanssa.  
9.7. Hailuoto – Kuopio

Päivän siirtymä kotiin oli 400 km ja aikaa meni yli kahdeksen tuntia. Matka taitettiin pääosin vesisateessa.

Aamutoimet alkoivat jo puoli seiskalta, mutta ajovalmius saavutettiin vasta puoli kymmenen aikoihin. Edellisen päivän ajot ja illanistujaiset väsyttivät reissulaisia. Aamiaiseksi nautittiin maittavat trangia-ateriat. 

Lossin jälkeen alkoi vesisade, jota kesti aina Iisalmeen asti. Alkumatka mentiin isoa tietä, että päästiin Oulusta pois. Sen jälkeen suunnistimme vesisateessa pieniä teitä pitkin Manamansalon leirintäalueelle. Matkalla Mikalla tuli vesi varusteista läpi. Manamansalossa kävimme hörppäämässä lämpimät juomat sekä vaihtamassa ja lisäämässä varustusta. Siellä teimme myös päätöksen että loppumatkan taittaisimme nopeinta reittiä kotiin. Alkoi reissulaisia jo vähän väsy painamaan eikä vesisade lisännyt ajonautintoa.

Loppumatka olikin sitten aika rankkaa ajettavaa, ei fyysisesti mutta henkisesti. Loppua siitä ei meinannut tulla millään. Vuorelassa tiet erosivat kun Mika lähti kohti mökkiä. Mökille päästyä maistui ruoka ja tunnin päikkärit ennen saunaan menoa.

Vesisateen vuoksi ei päivästä ole juurikaan valokuvia. Tiestökään ei toki tarjonnut juurikaan mitään kuvattavaa.

Aamupalalla.   

Varusteiden kuivattelua mökissä. 

Lossia odottelemassa.  

Kotona

Yhdentoista tunnin yöunien jälkeen reissua on mukava muistella. Uni maistui jälleen omassa sängyssä makeasti. Telttailussa ja viimeisen päivän kastumisesta Mikalle taisi tulla pikkuinen nuha. Reissulla nähtiin mahtavia maisemia ja koettiin huikeita tieosuuksia. Hieno reissu, seuraavaa suunnitellessa…

Leave a Reply