Vihdoin päästiin porukalla liikenteeseen! Edellinen kerta olikin Baltic tour. Pitkään on puhuttu ajamaan lähtemisestä tai surauttelusta, mutta yhteistä aikaa tuntuu välillä olevan aika haastava löytää. Nyt aika vain laitettiin kalenteriin ja siitä pidettiin sitten kiinni. Ja näin päästiin matkaan muutamalla soraäänellä varustettuna…
Paikaksi valikoitui pitkään puheissa ollut Noron soramonttu ja sen ympärillä olevat mukavat pikkutiet sekä polut. Olemme käyneet siellä kerran aikaisemmin, kun Mikalla oli nykyinen mopo vielä uusi. Silloin norsu sai kaadoista myös ensikasteen, sittemmin norsu on ollut pötköllään useampaan otteeseen eli pötköttelyyn on totuttu.
Reittiä päivälle päästiin suunnittelemaan kätevästi edellisenä iltana kun kaveruksilla oli lastenvahtivuoro. Jostain syystä tiet ajautuivat HopLoppiin, jolloin päästiin itse laatimaan reittiä. Reitin laadinnassa ei ollut hirveästi paikallistuntemusta, joten aika arvalla reittiä suunniteltiin. Jo kartankin mukaan osa pätkistä näytti haastavalle, tiedossa oli nousuja ja laskuja. Ajatuksena oli kuitenkin, että käydään nyt ainakin kokeilemassa ja katsomassa.
Sami oli aktiivinen ja pakkasi tavarat jo perjantaina, Mikalla pakkaaminen jäi lauantaiaamuun. Päätettiin ottaa mukaan myös muonitus, jos vaikka sattuu nälkä välillä yllättämään niin ei tarvitse kesken pois lähteä. Evääksi otettiin Baltic tourin jämät, joita voisi tarvittaessa trangialla lämmitellä.
Aamulla keli oli poutainen ja lämpö pysytteli vajaassa kymmenessä asteessa. Takin alle sujahti molemmilla motoristeilla suojapaidat, joka takaa ettei vilu pääse liian helposti hiipimään. Toki reittikin oli sen tyylinen, ettei siellä varmasti kylmä tulisi kuin meno- ja paluumatkan siirtymillä. Muutoin varusteena oli perussettiä sekä tietysti niskasuojat ja juomareput. Mika otti mukaan vähän työkaluja sekä viikolla hankittuja keiloja, koska ei sitä koskaan tiedä mitä sattuu ja mihinkä sitä oikein innostuu…
Matkaan päästiin lähtemään suunnitellusti kahdeksalta tankit täytettynä ja kumien paineet tarkastettuina. Ensimmäisenä oli siirtyminen lähemmäs Noroa. Siirtymä oli valitettavasti pakko vetää motaria pitkin. Siinä oli aavistuksen viileää, mutta mieltä lämmitti tieto, ettei tämä viileys kauaa kestä. Ihan ei päästy reittiä aloittamaan Teboil Siilinhovin nurkilta kun heti tuli vastaan yksityistie-kyltti. Meillä on aina tapana kunnioittaa merkkejä, vaikka ne eivät niin virallisia olisikaan. Mutta jos kieltoja ei ole ja tie on vielä karttaan piirretty, niin silloin katsomme, että siitä on lupa ajaa. Pienen kiertolenkin kautta pääsimme kuitenkin lähelle varsinaista lähtöpistettä, josta lysti sitten alkaisi.
Tämäkin alku oli merkkailtu, joten siitä ei ajoneuvoilla saa ajaa. Eipä se meitä tehnyt surulliseksi vaan otimme vähän takapakkia ja päätimme lähteä ajamaan aikaisemmin havaittua sähkölinjan alusta. Aluksi taival näytti hyvälle, mutta sitten vastaan tuli vähän turhan jyrkkä ja epätasainen alamäki. Arvoimme uuden suunnan aavistuksen sivuun alkuperäisestä. Kävimme vähän tutkimassa maastoa etukäteen. Maasto näytti hiukkasen haastavalle ja varsinkin paikoin kapoiselle bokserilla ajettavaksi. Takaisin kääntyminen ei ollut vaihtoehto joten eteenpäin mentiin. Samilla homma meni lähinnä tapeilta ajaen eikä ongelmia ollut. Mikalla oli haasteita lyllertää perässä. Kytkin joutui todella koville, kun sitä piti luistattaa ahkerasti. Pätkän jälkeen kytkin savusi niin voimakkaasti, että Mika epäili sen olevan tulessa. Mopoa siirreltiin siten, että se saatiin keskituelle, jotta pääsi konetta pyörittämään ja näin kytkintä jäähdyttämään. Mopon siirtely pehmesssä maastossa sai kaverukset hikoilemaan. Savua tuli pitkän aikaa ja ennen kuin savu hälvenisi ei matkaa voitaisi jatkaa. Savuamisen lakattua päätettiin ottaa siirtymä lähitiellä jossa kytkintä pääsisi jäähdyttämään lisää. Liikkeelle lähtiessä Mika huomasi, että kytkin luisti todella iloisesti: mopolla ei tahtonut päästä paikaltaan liikenteeseen ollenkaan. Pitävälle alustalle tultua myöskin kiihdyttäminen oli haastavaa, koska kytkin luisti koko ajan. Näytti sille, että päivä olisi taputeltu heti ensimmäisten satojen metrien matkalla.
Mikan moposta nousi kunnon käryt kytkimestä:
Savun hälvettyä lähdimme hakemaan paluuta suunnitellulle reitille. Aika monessa paikkaa tiet oli puomitettu tai merkkailtu yksityistieksi. Vähän aikaa kurvailtiin kunnes päästiin suunniltellulle reitille. Pikku hiljaa Mikalla alkoi kytkinkin pelata. Ei siitä ihan uutta tuntunut tulevan, mutta liikkeellä lähdöt onnistui joten kuten. Aluksi pienillä teillä olikin ajeltava hissukseen, kunnes kytkimen tuntuma alkoi kolmen vartin jälkeen palautua.
Sitten päästiinkin nauttimaan huikeista reiteistä. Oli ylä- ja alamäkeä, polkua ja vähän leveämpää väylää, monenmoista herkkua tarjoiltiin tuutin täydeltä. Nyppylöiden laet tarjosivat huikeita ruskamaisemia ympäristöön, kyllä siellä kelpasi ajella. Muutama haastavampi rinnekin löytyi. Yhteen mäkeen Mikalla mopo lähti väärälle ajolinjalle ja hiekka oli niin pehmeää, että mopo upposi paikalleen. Pienellä pukkaamisella siitä kuitenkin selvittiin, onneksi myös kytkin toimi edes kohtuullisesti. Mika ei vielä uskaltautunut yrittämään ylös ”The mäkeä” jossa viimeksi kaatui, ehkä sitten ensi kerralla. Sami kyllä surautteli sen muutamaan kertaan, tyylinäytteet löytyy videoilta.
Huikeita maisemia nyppylöiden päällä (ei oikein välity kuvissa):
Siihen se meno sitten hyytyi, hyvä teline:
Polut ja tiet näyttivät olivan myöskin maastopyöräilijöiden suosiossa. Aamusta saimme ajelle kaikessa rauhassa kahdestaan, mutta kymmenen jälkeen pyöräilijöitä alkoi näkyä. Ihan kaikki reitit eivät pyöräilijöitä näköjään kiinnostaneet, mehän tietty käytiin myös niitä kokeilemassa. Vähän jälkeen yhdentoista pyöräilijäiden määrä alkoi lisääntymään, joten me päätettiin poistua paikalta.
Sami kävi tutkiskelemassa myös paikkoja, jotka ei pyöräilijöille kelvanneet. Yksi oli valtavan jyrkillä rinteillä varustettu notkelma, josta menee kelkkareitti. Notkon kautta olisi ollut suora reitti kotiin. Maasto näytti kuitenkin sen verran haastavalle, että Mika jäi odottamaan mäen päälle. Notkon pohjalla Samille selvisi, ettei tuota kautta voisi jatkaa matkaa ja oli viisautta Mikan jäädä norsun kanssa mäen päälle. Notkon pohjalta oli Samillakin haasteita saada pyörä tuotua takaisn ylös. Vähän sitä pukkaamaan sitten jouduttiinkin.
Tuolta pohjalti Sami kapusi ylös:
Kotimatka kurvailtiin mahdollisimman pieniä teitä. Molemmilla oli alusvaatetus päässyt sen verran kastumaan että aika herkästi alkoi vilu tunkeutumaan luihin. Lämpötila ei ollut kivunnut edes ihan kymmeneen asteeseen. Koleassa säässä ajoviima yhdistetynä märkiin vaatteisiin oli aika pureva. Onneksi pienen kiertelyn ansioista moottoritien osuus jäi minimiin. Ja kumpikaan ei päässyt pahemmin vilustumaan.
Sami kokeili vielä laittaa mopoa pötkölleen kotikulmilla pihaan kurvatessa. Vähän tankoa vääntyi ja kamera sai osumaa, mutta onneksi ukolle ei käynyt mitään. Pienen ihmettelyn jälkeen tangonkin sai käännetty paikalleen sekä kamerakin toimii edelleen. Säikähdyksellähän siitä taas selvittiin.
Päivä oli huikea! Keli oli optimi harrastuksella ja maasto aivan loistava, eikä riitojakaan saatu aikaiseksi eli seurakin oli kelvollista. Tänne vielä palataan…
Reissu Samin kamerasta katsottuna.
Leave a Reply