Parin savolaisen satunnaisia surautuksia moottoripyörillä - 2 guys having random adventures on motorcycles

2019 Surautukset

KURApyöräilemässä

Tänään ajettiin kunnon kurapyörälenkki ja saatiin niin mopot kuin miehetkin mutaisiksi! Surauttamassa Samin kaverina tällä kertaa Aki.

Tankkauksen kautta liikkeelle ja melkein heti hiekkatielle. Siitä sitten poikettiin nopeasti kiinnostavan näköiselle traktoritielle metsään. Kiva ura joka kuitenkin olisi johtanut talon pihaan joten käännyimme takaisin nautiskellen kuoppaisesta urasta kahteen suuntaan.

Jatkettuamme hieman alkuperäistä hiekkatietä päätimme poiketa tieltä vasempaan, jälleen traktoriuralle metsän keskelle. Tämä väylä toimii talvella kelkkaurana mutta nyt se oli melkoista louhikkoa/montukkoa ja paikka paikoin myös melko mutaisen pehmeä. Pidemmälle päästyämme kohtasimme ison, mutaisen ojan alueella joka vaikutti ojitetulta suolta johon on kasvanut metsää. Jonkun aikaa mietittyämme päätimme ylittää ojan ja jatkaa lähellä odottavalle ajopolulle.

Ojan ylitys onnistui kohtuullisen hyvin poikittain asetettujen puiden yli ajaen, joskin vähän jumppaa se vaati ja pyörät saatiin melko mutaisiksi.

Muutaman kymmenen metrin ajon jälkeen edessä oli uusi oja, tällä kertaa jyrkkäreunaisempi ja kenties vielä pehmeämpipohjainen kuin edellinen. Kartasta selvisi tässä vaiheessa että edessä olisi vielä tämän jälkeen kaksi muutakin ojaa joten päätimme kääntyä takaisin. Ongelmana vain oli että ylittämämme oja oli paljon hankalampi ylittää tähän suuntaan. Sami päätti kokeilla eri kohdasta kuin tullessa ja siitä kyllä pääsi yhteisvoimin pyörää kiskoen mutta melkoisen syvällä mudassa käytiin…
Akin pyörä tuli merkittävästi helpommin aiemmin käytetystä kohdasta vaikka siinä vähän ahdasta tähän suuntaan olikin.
Näin sitten palattiin läpi röykkyisen osuuden takaisin hiekkatielle. Emme kuitenkaan olleet saaneet vielä tarpeeksi möyrimistä joten päätimme jatkaa suoraan tien yli traktoriuraa pitkin. Tällä kertaa ei edessä ollut ojia kuin yksi ja siinäkin silta (joka onneksi myös kesti ajaa yli) mutta paikoitellen oli todella pehmeitä paikkoja ja pyöriä piti vähän tuupata että päästiin etenemään. Muta lensi aina hienosti noissa pehmeämmissä paikoissa…
Kun tuolta traktoriuralta saavuttiin seuraavalle hiekkatielle, oli arviolta edetty parikymmentä kilometriä (josta puolet asvaltilla) parissa tunnissa. Ja vähän oli hikikin…

Näin ollen päätimme seuraavaksi jatkaa hiekkatietä pitkin, poiketen kuitenkin Samin viikkoa aiemmin testaamalle traktoriuralle joka oli kivaa ajettavaa mutta ei vaatinut jumppaamista.
Suuntasimme kohti erästä joen ylitystä jossa olimme muutama vuosi sitten käyneet ennenkin (linkki1, linkki2, linkki3), kierrellen kuitenkin matkalla pienimpiä teitä. Ajatuksena oli että käymme katsomassa joen vesimäärän ja epäilyksenä oli että näin keväällä tuosta ei yli mentäisi. Toisin kuitenkin kävi, Aki meni rohkeasti edeltä vauhdilla yli vaikka veden pinnan alla näkymättömissä olevat kivet pyörää pomputtelivatkin ja niin Saminkin piti ottaa vauhtia ja kokeilla ylitystä. Hienosti onnistui vaikka kivet yrittivätkin tehdä hommasta vaikeaa!
Sitten ei enää kaivattu suuremmin ekstremeä joten ajeltiin pääasiassa metsäautoteitä pitkin, tosin yksi traktoriura saatiin vielä reitille mahtumaan ja siinä Sami myös kippasi pyörän kun pehmeään maastoon oli laitettu pyöreitä puita pitkittäin traktorin renkaiden alle. Luonnollisesti ne olivat nyt lähes kokonaan piilossa sammaleen ja heinien alla joten Sami huomasi ne vasta liian myöhään ja pyörä kaatui harmittomasti ja Sami luonnollisesti laskeutui lätäkköön… Loppumatka tultiin metsäautoteitä pitkin nautiskellen, pari uuttakin osuutta oli löytynyt reitille.
Huikean hyvä reissu ja jälleen luottamus uuteen pyörään kasvoi entisestään. Hikistä, kuraista ja hauskaa!

Leave a Reply